Vauvan kanssa telttailemaan kylmiltään – mikä onnistui, missä parantamisen varaa?

ylmä ja sateinen sää, vielä paketeissaan olevat varusteet, kokemattomat telttailijat, vieras paikka, koiranpentu ja neljä lasta ikähaarukalla 0-13v. Eihän tällä kombolla retkeily voi kuin onnistua vai mitä? 😅

Kyselin Hellelundin instagramissa samaa ja suurin osa teistä oli sitä mieltä, että “Sinne vaan, kyllä Siperia…”, mutta toki “Ei hele…”-vaihtoehdosta vakuuttuneitakin löytyi. 🙈

Sen verran meillä kuitenkin järkeä päästä löytyi, että vaihdoimme lähtötohinoissa valitsemamme järven Salamasta Helvetiksi, koska ensiksi mainitun säätiedot päivittyivät ilmoittaen pariksi seuraavaksi päiväksi rankkasateita. Ihan niin extremejä me ei haluttu olla, joten säätietojen perusteella valittiin kohteeksi Helvetinjärven kansallispuisto Pirkanmaalta.

Olimme googlanneet etukäteen, että Haukanhiedan parkkipaikan lähettyvillä on leiriytymispaikka esteettömällä kululla, joten ajattelimme, että sinne pystymme kävellä tällä karavaanilla ja kantamuksinemme suht helposti. 

Kun pääsimme parkkipaikalle, oli se täynnä muiden retkeilijöiden autoja. Ja niitä itse retkeilijöitä, jotka näyttivät ammattilaisilta trendikkäine kaksivärisine ulkoiluhousuineen ja hyvin istuvine rinkkoineen, joissa varustus oli täydellisesti mitoitettu. 

Ei hemmetti, ajattelin painaen päätäni kumaraan ja lastaten mahdollisimman huomioita herättämättä kasseja ja pussukoita lastenvaunuihin, nuo varmaan kattoo, että mitkä hullut tänne on oikein eksyneet. Ja että meidän makuupusseista roikkui vielä laput ja teltoissa oli pakkausmuovit ympärillä – miten niin noviiseja! 😂🙈

Olo alkoi muuttua paremmaksi, kun pääsimme leiriytymispaikalle. Maisemat olivat mahtavat ja löysimme tosi hyvän paikan kahdelle yösijallemme!

Olimme illalla kahdeksan aikaan perillä ja leirit pystyssä ja iltapala syötynä vasta yhdentoista hujakoilla. 🙈 Meidän nuorimmat eivät ole koskaan ennen saaneet valvoa niin myöhään, sillä vauvan saimme keikattua nukkumaan vaunuihin vasta klo 22.30 (siirisimme sieltä telttaan) ja vajaa 3v. ei tajunnut ensin koko telttailukonseptia ja taintui unille vasta meidän kanssamme puolenyön jäljiltä. 

Yö meni meidän teltassamme vähän niin ja näin. Vauva nukkui ihan ok, mutta 3v. ei ollut nukkunut ennen makuupussissa ja taisteli itsensä pakokauhuisena sieltä pariin otteeseen pois. Itsellä oli vuoroin kylmä ja vuoroin kuuma, kun en osannut pukea itseäni oikein makuupussiin ja muutenkaan en osannut nukkua siellä, kun en saanut nostaa jalkaa koukussa sivulle. 

Vauvan kanssa aamu käynnistyi kuuden maissa, Jarkko lähti hänen kanssaan ulos ja minä sain nukkua vielä taaperon kanssa tovin. 

Naapuriteltassa isommat lapset (13v. ja 10v.) olivat nukkuneet 12-viikkoisen koiranpennun kanssa tosi hyvin, mikä yllätti meidät positiivisesti, koska koiran pärjäämistä olimme eniten etukäteen jännittäneet.

Niin ja yön aikana meidän vauvasta tuli taapero, sillä kyseessä oli hänen 1-vuotis-päivänsä! Sitä juhlimme syntymäpäivälauluilla ja lättykesteillä. 

Kaivosta pumpattu vesi oli niin kylmää ja raikasta, että lapset juoksivat hakemaan juomavettä innolla. Syynä varmaan oli myös pumppaamisen hauskuus, mutta pääasia, että tämän osan hommaa pystyi huoletta delegoimaan jälkikasvulle. 

Tuoreena muistissa oli elo ilman juoksevaa vettä, joten kaikille oli normaalia käydä huussissa ja pestä kädet järvessä tai kannusta vettä kaatamalla. 

Luonnossa riittää lapsille tekemistä ja ihmeteltävää, sehän on näissä reissuissa ihan parasta. Meidän 10-vuotiasta saa normaalisti koko ajan huomauttaa ruutuajasta, mutta nyt hänestä kuoriutui avulias ja touhukas eräjorma, jonka juttuja oli ilo seurata. Älkää huoliko, vaste ei säilynyt kotiin saakka. 

Koiranpentu, joka on iso kooltaan, mutta varsin pieni vielä aivoiltaan, sai harjoitella tosissaan hihnakävelyä ja ohitustilanteita. Välillä paremmalla, välillä heikommalla menestyksellä, mutta se sallittakoon, kun harjoitus on tyypille vielä ihan uutta.

Päivän aikana sattui myös hetki, jolloin päivänsankari ja koira nukkuivat ja isommat huilasivat Netflixiä katsellen, joten me pääsimme Jarkon kanssa tekemään lyhyen lenkin kahdestaan.

Näissä asioissa onnistuttiin:

  • Tsemppihenki. Juteltiin isompien lasten kanssa jo etukäteen, että haastavia tilanteita tulee syntymään ja kärsivällisyyttä vaaditaan. Silti tytöt ei missään vaiheessa edes näyttäneet purevan hammasta yhteen, yllättäen he eivät tapelleet edes keskenään! 😳
  • Matkaseura. Ilman Jarkkoa tästä ei olisi tullut mitään. Sen lisäksi, että hän on kätevä erätaidoissa, on hän niin uskomattoman hyväntuulista ja kekseliästä seuraa, että kaikki nauttii. 
  • Vaatetta oli riittävästi ja sään mukaisena.
  • Teltat ja makuupussit, joihin oltiin tosi tyytyväisiä (etenkin, kun Jarkko keksi toisena iltana, että meidän makuupussit saa laitettua yhteen! Melkein itkin ilosta, että pääsen omalle kainalopaikalleni ja nostamaan jalkani Jarkon ylitse. 😍😭)

    Toisena yönä myös satoi ja tuuli aika huolella, mutta se ei tuntunut teltan sisällä millään tavalla. 🙏

Näissä asioissa on petrattavaa ensi kerralle:

  • Note to self: Ota tuoreelle 1-vuotiaalle naposteltavaa. Niin paljon kuin vain jaksat kantaa ja sitten vielä vähän. Jos hän päättää kieltäytyä syömästä retkiruokaa, pötkitään metsämustikoilla jonkin matkaa, mutta nälkäkiukku on odotettavissa ennemmin ja myöhemmin. Ja jos hätävarat on olemattomat, saadaan siitä raivosta nauttia pitkään. Liian pitkään. 
  • Rytmitys. Metsässä unohtuu aika ja rutiinit, jotka kuitenkin olisi pikkulapsiperheessä tärkeät, jotta kaikki saisi unta vähän enemmän. Jos yksi nukahtaa 19.30 ja toinen 00.30 ja kaikki nousee ylös 05.30, on siinä jollakulla vähän ontuvat voimavarat seuraavaan päivään. 🙈

Vinkkejä kokeneemmilta?

Seuraavat seikat jäi mietityttämään ensikertalaisia, joten jos siellä on kokeneempia telttailijoita linjoilla, niin kertokaa ihmeessä vinkkejä!

  • Mitä päälle makuupussiin? Meillä on makuupussit -5 asteeseen saakka ja Jarkko ja tytöt pärjäsivät hyvin alusvaatteilla, itse säädin vähän edestakaisin. Nuorimmilla oli kokokerrastot. Aamut oli vähän hankalia, kun silloin teltassa oli tosi kylmä, vaikka makuupussissa olikin lämmin. Itkevät juniorit piti saada nopeasti pukeisiin ja ulos pissalle, vaikka itse on vielä puolipukeissa, hrr. 🥶. Mutta kun säät tästä vielä kylmenee, niin mitä olisi hyvä olla? Merinovillaa?
  • Vinkkejä ruokiin? Nyt mentiin pitkälti pussiruoilla, mutta ne ei aina ole niin maistuvia, vaikka ruoka ulkona lähtökohtaisesti hyvää onkin.
  • Vinkkejä tiskaukseen ja pyykinpesuun! Miten astioiden pesu olisi paras hoitaa tai pyykit, jotka on pakko pestä (pissavahinko makuupussissa, ei onneksi sattunut nyt)?
  • Retkiastiat lapsiperheelle? Jokaiselle kuksa ja lusikka-haarukka-sarja? Vai jokin muu ratkaisu?

Summaus

Meidän perheen ensimmäinen telttakokemus oli kokonaisuutena tosi hyvä. Kylmä ilma koetteli eniten minun mielialaani, muut eivät siihen reagoineet mitenkään. (Kysyin itse asiassa Jarkolta, että kuinka paljon tämä sää vaikuttaa hänen fiilikseen eikä hän oikein edes tajunnut kysymystä tai mitä sillä haen. 🙈) Toisaalta nyt on treenattu syys-telttailua varten jo valmiiksi. 😅

Unet jäivät lyhyiksi ja se tuntui kehossa, joka päivän aikana oli koko ajan liikkeessä, vaikkei varsinaisesti vaellettukaan. Isommat lapset olivat innoissaan kaikesta, mutta pienimmillä oli totuttelemista erilaisiin ruokailuihin ja ruokiin, samoin nukkumisjärjestelyihin. Olin kyllä aika puhki kotiin lähdettäessä kahden yön jälkeen ja myös pienimmät ovat tarvinneet ekstrapaljon unta palautumiseen.

Retkeilijöiden määrä muuten vähentyi dramaattisesti sään huonotessa. Viereiset teltatkin kerättiin iltaa vasten pois ja leiriytyjät puhuivat, että oli tarkoitus jäädä vielä yöksi, mutta ei huvita jäädä tähän säähän. Toisin kuin meidän ensikertalaisten. 🙈

Mutta Jarkko ja tytöt olivat vain innoissaan. Jarkko suunnittelee jo kovasti seuraavaa reissua ja vaikea se on olla itsekin niin, etteikö hänen intonsa tarttuisi. 😁

Ensimmäinen kohdevalinta oli muuten tosi hyvä ja kaunis paikka, jos haluat lukea enemmän Helvetinjärven kansallispuistosta vaelluskohteena, niin tsekkaa esimerkiksi tämä Retkipaikan juttu. 

 

SINUA SAATTAISI KIINNOSTAA