Järjetön vauvavuosi – kuinka selvisimme hengissä?

Viides lapsemme täyttää huomenna vuoden. Kun alan summata kulunutta vuotta, henki meinaa salpaantua. 

Maraton-harjoittelu, kodin ja irtaimiston myynti, vuokrakodin etsintä, muutto, kakkosautosta luopuminen, 120-vuotiaan talon osto, sen järjettömän suuri pelastustyö, koronakevät eli kolmen lapsen kotikoulu ja yhden päiväkotipaikan irtisanominen, mökin ja irtaimiston myynti, vuokrakodin irtisanominen, uusi muutto, kaksi viikkoa ilman juoksevaa vettä, koiranpentu. 

Nämä siis siihen perus-intensiteetin päälle, mitä viisi-lapsisessa vauvaperheessä arjen voi olettaa olevan. 🙈

Maraton-harjoittelu

Muutama viikko vauvan syntymän jälkeen aloimme varovasti, mutta hyvin päämäärätietoisesti ja tavoitteellisesti treenata maratonille. 

Innostus nousi kunnon kohenemisen myötä ja syksy-loppuvuosi treenasimme 5-6 kertaa viikossa. Jarkko juoksua, potkunyrkkeilyä, jääkiekkoa ja kuntosalia, itse juoksua/sauvakävelyä, kuntosalia, pilatesta ja lantionpohjatreeniä.

Näin suurella volyymilla tehty treenaaminen kuitenkin oli turhan haastava kombo tässä perhetilanteessa ja maraton-haaveet haudattiin, kun päätimme ostaa Hellelundin ja tajusimme, mikä urakka meillä on tässä edessä.

Se oli täysin oikea ratkaisu, vaikka maraton ei poissuljettu haave ole edelleenkään. Harjoittelu sytytti kuitenkin kipinän aktiiviliikkumiseen myös minulla – ikuisella on/off-liikkujalla ja siitä alkaen olen pitänyt liikuntaa osana arkeani mahdollisuuksien mukaan. 

Kodin ja irtaimiston myynti

Asuimme vauvan syntyessä kolmikerroksisessa rivitalo-asunnossa ja olimme jo pidempään miettineet, että se ei ole paras mahdollinen ratkaisu kasvaneelle perheellemme. Lisäksi asunnon kulut olivat niin korkeat, että laskeskelimme pystyvämme löytämään edullisemmankin asumismuodon. 

Huolimatta siitä, että kävimme katsomassa muutamia myyntikohteita, emme halunneet ostaa mitään, kun emme tienneet varmaksi mitä haluamme. 

Ainoa harmi oli, että näkemämme vuokrakohteet (kaikki niistä omakotitaloja, meitähän on seitsemän henkilöä) olivat kaikki vähän turhan massiivisen remontin tarpeessa. 

Etsinnässä kävi vihdoin onni, kun laitoimme ilmoituksen paikallislehtiin. Meille soitti ihana Annika ja tarjosi heidän kotiaan vuokralle. 

Kävimme katsomassa pientä ja super-viehättävää taloa ja olimme myydyt. (Vai pitäisikö sanoa vuokratut?) Onneksi vuokraisäntämme hyväksyivät meidät vuokralaisikseen ja sovimme, että 1.11. pääsisimme muuttamaan uuteen kotiimme. 🤗 

Teimme siis vuokrasopimuksen tietämättä saammeko omaa kotiamme kaupaksi. Sitä kyseltiin kyllä vuokralle, mutta siihen emme halunneet ryhtyä. 

Jos olet joskus myynyt kotisi, tiedät, että sen myyntikuntoon laittaminen ei ole ihan pieni homma. 😬 Sen lisäksi uusi vuokrakoti oli osin kalustettu, joten samalla, kun valmistelimme muuttoa, kiihtyi tavaroista luopumis-mentaliteettimme ja muutimme uuteen kotiimme hyvin kevein kantamuksin. 

Ja muuttopäivänä 1.11. välittäjä soitti ja kertoi, että asunnostamme on tarjottu pyyntihinta. Itkin helpotuksesta. Olimme laskeneet, että n. puoli vuotta voimme pitää kahta kotia, mutta se syö säästöjämme inhottavasti. Onneksi niin kauaa ei tarvinnut odotella!

Kakkosautosta luopuminen

Tämä oli oikeasti tosi helppo juttu. Jarkko oli vaihtanut työpaikkaa ja uudessa työpaikassa hän ei tarvinnut joka päivä autoa. Sen lisäksi meidän molempien työpaikat, lasten koulut ja päiväkoti ovat kaikki n. kilometrin säteellä kotoa ja toisistaan, joten kaksi autoa oli totaalisen turha juttu. 

Suurin henkinen koettelemus oli varmaan Jarkon identiteetissä, joka ei ollut lainkaan tottunut siihen, että autoa ei tarvitse ruuvata joka viikko tai se ei pidä mitään ylimääräisiä ääniä. 🙈

Tässä yksi esimerkki Jarkon autoista, jotka edellä mainituista syistä vaihtuivat hyvin tiuhaan tahtiin. 

120-vuotiaan talon osto

Minä olin hyvin huoleton vuokralla-asuja, kun Jarkko alkoi puhua haaveestaan laittaa kuntoon vanha hirsitalo. Hän oli toki puhunut siitä ennenkin, mutta nyt isompaan ääneen. Ihan niin isoon, että aloimme taas metsästää. Tammikuun alussa laitoimme lehteen ja nettiin pari ilmoitusta ja kuulostelimme. 

Sitten saimme soiton Hellelundista. Olimme törmänneet ilmoitukseen siitä aiemminkin, mutta hinta oli mielestämme liian arvokas suhteessa talon kuntoon. Puhelussa saimme kuitenkin kuulla kuinka suuri Hellelundin tontti on ja että siinä on paljon rakennusoikeutta jäljellä. 

Minä innostuin puhelusta, Jarkko jarrutteli. Kävimme katsomassa paikan päällä Hellelundia ja Jarkko innostui, minä jarruttelin. 🙈

Pääsimme myyjien kanssa hinnasta sopimukseen ja niin sitä alettiin valmistautua tähänastisen elämämme suurimpaan remonttiin. 

Koville massiivinen työ haastavassa elämäntilanteessa (ja maailman tilanteessa) on ottanut, sitä en kiellä, mutta nyt me jo asutaan täällä, se on paljon enemmän kuin mistä uskallettiin haaveilla!

Koronakevät

Huhhuh, lukiolainen, ylä- ja alakoululainen jäivät kotiin samalla, kun vilkas kaksivuotias. 

Kombo oli haastava, niin haastava, että Jarkko keräsi töissä kimpsunsa ja kampsunsa ja soitti esimiehelleen, että meillä on nyt päivisin viisi lasta kotona, joista yksi on vauva, ja se on niin vaativa kombo, ettei sitä yksi ihminen kunnialla hoida. 

Olen tästä edelleen niin kiitollinen sekä Jarkolle että hänen työnantajalleen, että itku meinaa päästä! En tiedä kuinka oltaisiin pärjätty ilman.

Mökin ja irtaimiston myynti

Huhtikuussa kesken Hellelundin intensiivisimmän remontin laitoimme myyntiin rakkaan kesämökkimme. 

Meillä ei ollut enää sinne Hellelundin remontin jälkeen aikaa ja lisäksi toiseksi vanhin lapsista alkoi itsenäistyä niin, että pian emme olisi saaneet häntäkään enää sinne. 

Asiaan vaikutti myös taloudellinen puoli: mitä vähemmän omistamme, sitä vähemmän meidän tarvitsee tehdä töitä sen maksaaksemme. 

Saimme apua ja rutistimme mökin myyntikuntoon viikonlopussa, myyden samalla pari soutuvenettä ja asuntovaunun. Kiitos vielä mahtavalle talkooväelle! ❤️

Mökki meni kaupaksi jotenkin yhtäkkisesti ja huomaamatta jo parissa viikossa, sitä ei ehditty stressata missään vaiheessa. Päinvastoin, vähän tuli haikea olo, että nytkö se jo meni. 😅

Vuokrakodin irtisanominen ja muutto

Muutosta en ole vielä kirjoittanut, tarkoitukseni on ollut, mutta haluaisin ottaa siihen teille paljon kuvia uudesta kodista ja aina tuntuu, että täällä on liian keskeneräistä.

Mutta voi se olla, että siltä tuntuu vielä vuosien päästäkin, että ehkä mä vaan otan ne kuvat. 😅

Joka tapauksessa muutto oli aika kova homma, vaikka tavaraa ei ollut paljoa, mutta se vanhan kodin siivoaminen on aina niin iso juttu. Ikkunoiden, kaappien, seinien, saunan, kylppärin, kaiken mahdollisen pesu niin tarkkaan kuin suinkin. Saatiin onneksi jälleen paljon apua, mutta oli siinä silti enemmän kuin riittävästi työtä itsellekin. 

Oli henkisesti todella palkitsevaa ajaa pihasta 30.6. pesuvälineiden kanssa uuteen kotiin! 

Arki ilman juoksevaa vettä

Muutimme Hellelundiin kesäkuun lopulla. Tiesimme, että riski siihen, että vedet ei ole vielä kytketty, on olemassa, mutta emme arvannet, että siinä kestäisi kaksi viikkoa ennen kuin saamme vettä. 

Hommassa oli omat haasteensa ja omat hermoni meinasivat loppua odotteluun, mutta ainakin nyt jälkeenpäin osaa arvostaa sekä vettä että viemäröintiä ihan eri tavalla. 😅

Koiranpentu

Meidän Voldemort eli Voltti eli Vola eli Voltsu eli Voltsukka eli Volatsuikkeli haettiin meille 11.7. Hän on valloittava tyyppi, mutta käy välillä niin saamarin paljon hermoille – eli ihan perus-koiranpentu. 😂

Koulutus ei ole aina helppoa, mutta Voltti on oppinut todella hyvin! Olen oikeasti super-ylpeä sekä koirasta että meistä – ennen kaikkea meidän 13-vuotiaasta, joka on tehnyt ison työn hienon hihnakäytöksen opettamisessa.

Toki koulutus on vasta alussa, mutta Voltti hoksaa jo perusjutut: rinnalla kulkemisen, kontaktin hakemisen, käsikosketuksen ja nyt Voltti jo istuu ja odottaa kunnes saa luvan syödä tai tulla ihmisen perässä ulos. 

Toki uhmaamista ja mielenosoitusta esiintyy samoin vinkumista, pureskelua ja haukkumista, mutta ei-toivottu käytös sammuu aika nopeasti, kun sillä ei saa mitään huomiota.

Huomenna tasan vuosi

Huomenna on siis tasan vuosi siitä, kun kuopuksemme ponkaisi maailmaan aamuyöllä ja aamulla lapset tulivat katsomaan uutta tulokasta (paitsi esikoinen, joka oli katsomassa tulokkaan sijaan Ed Sheerania, mutta heti sen jälkeen tulokasta 😅).

Kahta päivää vaille kaksi-vuotias tuore isoveli oli siihen aikaan niin vilkas, että hän vain juoksi, hyppi, höpötti, paineli sairaalasängyn napeista sitä ylös ja alas ja ajattelin vain, että kuinka hemmetissä me tulemme selviämään vauvavuodesta hengissä.

Ilmeisesti keksimällä siihen järjettömän määrän kaikkea ekstraa. 😂

Continue Reading

Päiväretkemme kuvina – kuinka stressitasot saadaan hetkessä sadasta nollaan

Okei, sanotaan se nyt ääneen, mä en oo hyvä lähtötilanteissa. Juu, kyllä siinä itse organisoinnissa, mutta en siinä, että koko ajan kaikki kyselee ja tekee asioita, joita ei pitäisi.

Huolimatta siitä, että tämänpäiväiselle extempore-päiväretkellemme ei tarvittu mukaan kuin äkkiseltään leivotut pellilliset vauvan rieskaa ja teeleipiä (johon laitoin juustokuorrutteen, jottei tarvita erikseen muita päällisiä), kahvia, teetä, vettä ja mehua, niin melkoisen säätämisen kautta silti autoon pääseminen meni. 

Onko siellä shortsikeli? Missä vesipullo on? Ooksä pakannut mun puhelimen? Mä en oo vielä syönyt! Mä en oo vielä pukenut! Mä en oo vielä käynyt suihkussa! No missä vaiheessa mä oisin ehtinyt? Voltti ei oo vielä syönyt. Tuo yks karkas ulos, sillä ei oo housuja. Ei se suostu tulemaan!

Tunnistatteko? 

Jarkko luovii jotenkin kaiken tämän ristitulen läpi rennon letkeästi, joskus liiankin letkeästi  😬😅 mutta itse meinasin nostaa kädet pystyyn ennen aikojaan.

Päämääränämme oli Saukonreitti naapurikunnan Pedersören puolella, joten ajomatkaa oli sen verran, että stressitasot kääntyivät jo sen aikana mukavasti laskuun.

Varsinaiseen auvoiseen onneen tila muuttui heti, kun pääsimme metsään. Lapsia ei tarvinnut vahtia tai kieltää joka hetki, ehdimme jutella ja kuljeskella lähtöpaikan grillikodan ympäristössä. 

Jossain vaiheessa selitin hurmoksessa kuinka yksinkertaista olisi vain elellä jossain torpassa keskellä metsää. Ajatelkaa nyt! Eikö olisi ihan parasta, ihminen pärjää oikeasti niin vähällä!

Taisin saada vähän kuittiakin siitä, että äiti on vähän eri moodissa kuin lähtiessä. 🙈😂

Eli loppujen lopuksi hyvin vähällä vaivalla saatiin ihan huippuretki aikaiseksi ja sen aikaansaama rento ja huoleton fiilis on kantanut loppupäivän. 

Kiitos teille, jotka vinkkasitte meille retkikohteita Hellelundin instagramissa ja facebookissa ja erityiskiitos Helille, joka suositti tämänpäiväistä kohdetta. 🤗❤️

Continue Reading

Ketäs nää tyypit oikein on?

Mun nimi on Marjo ja mulla on viis lasta, hullunrakas aviomies ja haave viettää niiden kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Tästä blogista voit lukea, kuinka me päätettiin kunnostaa purkukuntoinen hirsitalo, Hellelund, ja siinä sivussa leppoistaa arkeamme.

Kenen tyypit ihmiset palvelemme Hellelundissa? 

Kun rakensimme blogin täällä Hellelundiin, sen piti olla jotain henkilökohtaista. Se oli jotain, jonka halusimme tehdä perheen hyväksi ja muistaa haasteet, joita kokimme erityisesti uudistaessamme maalaistaloa kunnostettaessa. 

Jonkin ajan kuluttua yhä useammat ihmiset alkoivat lukea blogeja, ja siitä tuli pian suosittua. Jos haluat tietää enemmän rakkaistamme lukijoista, tutustu joihinkin ihmisiin, joita palvelemme täällä Hellelundissa: 

  1. Vanhemmat
    Kun teimme kyselyn yhdessä blogissamme, huomasimme, että suurin osa lukijoistamme on äitejä ja isiä, jotka haluavat oppia lisää perhe-elämästä ja lasten hoidosta. Kun sinulla on perhe, voi olla vaikea selvittää, miten tehdä asiat täydellisesti. 

Yksikään vanhempi ei ole täydellinen, mutta voit aina pyytää apua muilta ihmisiltä, ​​jos tarvitset sitä. Toivotamme kaiken ikäiset äidit ja isät lukemaan sisältöämme ja pitämään tauon päivittäisen elämän stressistä. 

Tarvitsetko vinkkejä yhteydenpitoon lastesi kanssa tai etsitkö apua avioliiton kipinän pitämiseen, löydät sen ja paljon muuta täältä verkkosivuiltamme. 

  1. Nuoret aikuiset
    Blogimme ei rajoitu vain naimisissa oleviin tai lapsiin. Elämä todella alkaa, kun olet nuori aikuinen ja vasta alat löytää itsesi ympäröivän todellisuuden. 

Jos etsit apua esimerkiksi järjestäytymisessä tai ihon hoidossa, voit katsoa artikkeleita, jotka lähetämme säännöllisesti. 

  1. Pyrkivät ammattilaiset
    Viimeinkin huomaamme, että ammattilaiset, jotka haluavat ansaita elantonsa itselleen, lukevat viestejämme. Tämä on jonkun elämänvaihe, jossa he yrittävät edelleen selvittää asioita. Sitä voi olla vaikea käsitellä varsinkin jos olet uusi prosessissa, mutta voit aina luottaa siihen, että muut auttavat. 

Etsitpä sitten korkealaatuista lakkaa käytettäväksi huoneistossasi tai vinkkejä mielenterveyden hoitamiseen, löydät nämä artikkelit ja paljon muuta verkkosivustoltamme. 

Tietoja Hellelundista

Hellelund on suomalainen verkkosivusto, joka julkaisee blogeja kaikesta vanhemmuudesta, elämäntavasta ja itsehoidosta. Tämän sivuston teki ensin perustaja Marjo, suomalainen nainen, joka on onnellisessa naimisissa ja jolla on viisi lasta kotona. 

Elämänkokemustensa kautta hän päätti tehdä blogin, joka on omistettu auttamaan muita ihmisiä selviytymään päivittäisistä kamppailuistaan ​​kotona. Jos etsit yksinkertaista ja helposti luettavaa sisältöä, jonka avulla voit rentoutua ja saada ideoita kotiisi, olet tullut oikeaan paikkaan! 

Continue Reading