Downshifting,  Minimalismi,  Raha,  Ruoka

Voilà, kauppalaskusta pois viiskymppiä!

Muistatteko, kun kerroin teille kuinka meillä menee viikossa kauppaan 190-250 euroa ja tavoitteena olisi pienentää sitä viidellä kympillä?

Toissapäivänä käytiin kaupassa ja kuitin lukema: 153,96 euroa.

Jee, hyvä me!

Mistä tingittiin?

Ensimmäisenä pois listasta jäi eyeliner ja lämpösuojasuihke johtuen siitä, että käytän niitä niin harvoin, että pärjään periaatteessa ilmankin. Kasvovoiteena on mennyt toistaiseksi vauva- tai kookosöljy (kumpi nyt on lähempänä) ja se saa riittää jatkossakin.

Seuraavaksi jäi pois yleispuhdistusaine, sillä lantrattu tiskiaine ajaa saman asian.

Alkavan viikon ruoissa on jauheliharuokia, joista päätettiin suurin osa lihasta korvata soijarouheella.

Perjantain karkkipäivän päätimme hoitaa leipomalla.

Vieraille lämmitettiin karjalanpaistia ja itsetehtyä ruisleipää. (Eli sinne jäi viimeisetkin mahdollisuudet saada kaupasta keksiä tai suklaata. 😀 )

Taaperon tarrakirjan päätin tehdä itse isosiskoilta peritystä vihkosta ja kontaktimuovista.

Mihin satsattiin?

Kotimaisuuteen ja lähiruokaan yritämme panostaa, myös silloin, vaikka se olisi vähän arvokkaampaa. Mieluummin jätämme sitten jotain muuta pois. Lisäksi eläinkunnan tuotteissa haluamme mielellään tietää alkuperän ja tuottajan arvot.

Muuten emme ole merkki- tai brändiuskollisia, enimmäkseen meiltä varmastikin löytyy kaupan omia merkkejä, puhtaasti hinnan perusteella valikoituna.

Että tältä kauppareissulta palasimme ikään kuin 50 euroa rikkaampana. 

Eniten säästämistä on tukenut pysähtyminen omien kulutustottumusten äärelle.

Tarvinko tätä oikeasti? Voisiko tämän korvata jo jollain olemassa olevalla? Onko tämän tuotteen käyttötiheys järkevässä suhteessa sen hintaan?

Tällöin vähenee automaatiolla tehty, tapoihin perustuva ostelu. Samalla sitä kyseenalaistaa omaa kuluttamista tukevaa sisäistä puhettaan. 

Olemme esimerkiksi ennen rummuttaneet toisillemme, kuinka hukassa me oltaisiin reissuissa ilman kosteuspyyhkeitä. Nykyään ne jäävät kauppaan, kun olemme huomanneet saavamme saman efektin vesipullolla ja talouspaperilla. 

Huolimatta siitä, että olemme säästäneet jo paljon pelkästään tällaisella kikkailulla, aina löytyy jotain hiottavaa kuten tälläkin kauppareissulla saimme havaita. 

Ystävä kysyi kerran, että miksi kiusata itseään käymällä vain kerran viikossa kaupassa, vaikka jokin oleellinen asia (kuten suola, sokeri, kananmunat) on loppu. Syy siihen on, että emme koe tätä itsemme kiusaamiseksi. On palkitsevaa huomata, kuinka on mahdollista päästä irti markkinoijien luomista tarpeista (jotka olemme aiemmin sokeasti ostaneet) ja sijoittaa ennemmin ne harkitusti oman perheen hyväksi. 

Toki tämä linja vaatii enemmän henkisiä resursseja eikä aina jaksa miettiä ja kyseenalaistaa. Ja joskus yksinkertaisesti vain tarvii levyn dominosuklaata. Ja se on täysin fine, pihistellään vaikka ne rahat takaisin sitten, kun seuraavan kerran huvittaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *