minimalismi konmari
Me,  Minimalismi,  Raha

Vanha ystäväni tavara-ahdistus!

Me siis olemme tyhjentäneet ja valmistelleet mökkiä myyntikuntoon viimeiset pari päivää. 

Ymmärrän toki, että huvilan, kolmen varastotilan, saunakamarin, saunan ja tontin tyhjennys, siivous ja stailaus kahdessa päivässä on melkoinen suoritus eikä olisi onnistunut tuossa ajassa ilman omaksumaamme minimalistista elämäntyyliä. Ja apua (kiitos ihanat!).  

Etenkään, kun siinä samalla hoidimme veneen, perämoottorin, 7 x pelastusliivien ja asuntovaunun myymisen. Saimme muuten niistä yhteensä 900 euroa sillä tutulla ajatuksella, että kunhan vain pääsee nopeasti eroon ja nurkat tyhjenee, jokainen lati on kotiin päin. 

Niin ja samaan syssyyn lahjoitimme kaasugrillin pulloineen, terassikalusteet, arkistokaapin, polkupyörän sekä korjausprojekti-veneen. 

Silti kotiin kantautui yhtä sun toista

Työkaluja, joitain keittiötarvikkeita, vaatteita, keinu, jne. Ei paljon, mutta silti. Sellaista tavaraa, jota ei oltu laskettu mukaan säilytystilassa. Ja kun nykyään en kestä yhtään sullomista ja epäjärjestystä. 

Saatiin kuitenkin kaikki kotiin tulleet tavarat paikoilleen, mutta ne tuntuivat ylimääräisiltä, huolimatta siitä, että ne olivat tarpeellisia. Tuntui, että tavaramäärä karkaa nyt käsistä, että tässä ei ole enää mitään rotia. (Ei, mieleni ei ole ollenkaan dramaattisuuteen taipuva.)

Joten tänä aamuna julistin perheelle, että nyt mun täytyy tsekkailla vähän kaappeja läpi, kun mulla on tavara-ahdistus tästä kasvaneesta tavaramäärästä. Ja ne penteleet nauroivat mulle! (Näistä perheystävällisistä kirosanoista tuli mieleen, kun Jarkko koveroi tässä aamuna eräänä Apulantaa sanoin “Vääryyttä perhana!” …Ikään kuin sanoman terävin kärki olisi vähän katkennut. :D)

Ja niin minä kävin läpi. Muutamia lautasia, kakkuvuoka, aterimia, kakkulapio, muoviastioita, juomapullo, kannu, maljakko, kirjoja, vauvan leluja, vaatteita. Ei paljon, mutta silti. Aika lailla sen verran kuin mitä sisään tuli, jos ei vähän enemmänkin. 

Ja mun on taas helpompi hengittää! 

Näköjään olen tullut tosi allergiseksi tavaralle. Liki kaikella pitää myös olla funktio, mielellään aktiivinen.  Jarkon erikoisolut-tuoppi oli kierrätettävien kasassa, kun käytiin niitä porukalla läpi (en siis heitä pois salaa, vaan kaikki saavat perustellusti palauttaa takaisin jotain halutessaan. Harvoin haluavat.) Ei ole tullut Jarkon paljon erikoisoluita viime aikoina juotua, mutta lasi oli silti iloa tuottava. Jarkko päätti sen säilyttää ja alkaa käyttää aktiivisemmin – vaikka vain veden kanssa. 😀 

Postauksen kuva on muuten meidän mökiltä prosessin jälkeen. Sielläkin saa taas happea. 

Minkälainen on sun suhde tavaraan?

2 Comments

  • Tilda

    Jaan tämän tunteen täysin, tavaran aktiivinen funktio on hyvä peruste!

    • Marjo

      Jee me ollaan ihan samikset tässä! 🙂 Mitä enemmästä on luopunut, sitä allergisemmaksi sitä näköjään on tullut.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *