eettinen ostaminen
Downshifting,  Me,  Minimalismi,  Raha

Sori mut tää on liian halpa mulle

Ostaminen, siitä saa kiksejä. On ihana kuvitella, miltä jokin sisustustuote näyttää paikallaan ja miltä nämä vaatteet näyttävät päälläni. Ja entäpä, jos alan käyttää näitä ihonhoitotuotteita, siinä kalpenee jo vauvan pyllykin!

Entinen minä halusi paljon kaikkea ihanaa ja oli usein sitä mieltä, että mitä halvempi sen parempi. Tietysti, koska silloin voin ostaa enemmän kaikkea ihanaa. 

Ja käytin todella paljon aikaa hintavertailuun, jotta löytäisin sen kaikkein poljetuimman tarjouksen, koska silloinhan olen ikään kuin säästänyt. (Vaikka varmasti muistatkin kuinka tuhlattu raha ei säästy koskaan.)

Huolimatta siitä, että meillä on huomattavasti vähemmän rahaa kuin ennen, olemme valmiit ostamaan kalliimmalla.

Ja tiedätkö miksi? Sen takia, että joku jossain maksaa sen hinnan kuitenkin. 

On se sitten hikityöpaja-ketjun työntekijä tai luonto – tai sekä että kuten yleensä – ei minun omatuntoni tahdo oikein enää antaa siihen myöten.  

Oletko koskaan ommellut itsellesi vaatetta? Ostanut siihen kankaan, langat, nauhat, napit ja ketjut? Ja siihen päälle ompelukoneen käyttö, sähkö ja käyttämäsi aika?

 

Tuntuuko siltä pohjalta, että 4,99 euroa lapsen mekosta ja 14,99 euroa aikuisen olisi kohtuullinen korvaus kaikesta tuosta?

 

Ei minustakaan. Varsinkaan, jos siitä osa menee vielä myymäläketjun pyörittämiskuluihin. 

Sama homma pätee myös sisustukseen. Vaikka olin herännyt pikamuodin raakuuteen, ei ajatteluni ulottunut vielä pitkään aikaan sisustustuotteisiin, vaan niitäkin ostelin surutta ja niin halvalla kuin suinkin. Vaikka homma on ihan sama, genre vain eri. 

Nykyään omatuntoni kattaa myös yrittäjyyden tukemisen, ennen kaikkea kotimaisen. Esimerkiksi, kun ostin kotimaiset talvikengät tarjouksesta, pyörittelin mielessäni niiden materiaali- ja valmistuskustannuksia ajatellen, että jääkö tästä nyt yrittäjälle käteen mitään.

Koska eihän hommassa ole yhtään mitään järkeä, jos me ei ensisijassa pidetä toisistamme ja ympäristöstämme huolta.  

Miten meillä on varaa ostaa kalliimmalla?

No meille ei ole väliä merkillä tai brändillä, me emme ensisijaisesti maksa lisää sen vuoksi. 

Me maksamme kotimaisuudesta (toissijaisesti naapuruudesta, jos ei kotoa löydy), eettisyydestä, laadukkaista ja kestävistä materiaaleista, monikäyttöisyydestä.

Ja syy siihen, miksi pystymme ostamaan minimituloilla niin ”kallista”, on se, että me ostamme niin pirun harvoin. Ja kun ostamme kestäviä, monikäyttöisiä tuotteita harkitusti ja aitoon tarpeeseen -> kestävät ne kauan -> niitä tarvitsee ostaa harvoin -> niihin on varaa.

Eli positiivinen ja omantunnon kestävä kehä on valmis!

Katso tuotteesta muutakin kuin ulkonäköä

Nykyään ne harvat kerrat, jolloin käyn fyysisesti kaupassa (muistat ehkä, kuinka kauppakassi-palvelu pelasti meidän arjen) kauhistelen, kuinka huonolaatuista tavaraa hyllyistä löytyy. 

Ennen olisin jäänyt pyörittelemään 9,90 euron vilttiä ajatuksena sopiiko sen värit meidän kodin kevät-ilmeeseen ja nyt pyörittelen sitä sillä ajatuksella, että ei hemmetti mitä sekundaa. 

Vaatteiden saumat ei jousta, kangas ei laskeudu kauniisti, pinta nyppyyntyy jo katseen voimasta. Siis juuri niiden samojen vaatteiden, joita olisin ennen kantanut kotiin kassikaupalla!

Ja löytyy joukosta toki parempilaatuisiakin tuotteita, mutta ennen olisin ne sivuuttanut, koska… niinpä niin, ne ovat kalliimpia

Hinnalle on yleensä syy. Se on reilu korvaus työntekijälle, se on ympäristöpäästöjen minimointi, se on verojen maksu kotimaahan, se on parempi istuvuus, käytettävyys, laatu ja kestävyys. Kannattaa silti tarkistaa, kallis ei todellakaan aina tarkoita hyvää ja eettistä, vaan korkea hinta voi esimerkiksi olla vain merkkituote-lisä.

Näitä mietin nykyään ja shoppailu ei yhtäkkiä annakaan vain helppoja kiksejä vaan mahdollisuuden valita vastuullisesti. 

Mitä ajatuksia sulla nousee? Mikä on oma suhteesi ostamiseen?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *