Downshifting,  Me,  Mieli ja keho,  Ruoka

Slow gardening – Puutarhanhoitoa hitaasti, halvalla ja kaikilla aisteilla

Heti alkuun tunnustus. Minä en ole koskaan ollut mikään viherpeukalo. Tosin ehkä kuitenkin enemmän kuin Jarkko, jolla roikkui ikkunan edessä ruukkukukka, joka oli vetänyt viimeiset elonhenkäyksensä muutama vuosi aikaisemmin. 

Tältä pohjalta siis olemme lähdössä opettelemaan osittaista omavaraisuutta.

Taustaamme vasten hyvä asia lienee se, että vielä enemmän kuin valmiit tuotokset, meitä kiinnostaa itse prosessi: viljellä kasveja, nähdä kuinka ne kasvavat (jos pääsemme siihen vaiheeseen saakka), nauttia itse prosessista. 

Alys Fowlerin “Slow gardening – Lustfyllda projekt för den medvetna odlaren” (ehkä tämä löytyy myös suomeksi?) puhuttelee siksi minua suuresti. Alys kertoo kirjassaan kasvuopin lisäksi omasta matkastaan osaksi slow-liikettä. Ennen hidastamistaan Alys teki tv-ohjelmaa puutarhanhoidosta, mutta havaitsi ajan myötä olevansa väärässä paikassa, vaikka työn piti kaiken järjen mukaan olla hänen unelmatyönsä. 

Ja niin Alys vaihtoi työpaikkaa ja hidasti tahtia. Hän söi hitaammin, matkusti hitaammin, puuhasteli puutarhassaan rauhallisemmalla tahdilla ja vähensi pankkitilinsä aktiivisuutta. 

"Kun ymmärsin, että sisimpäni ja tekemäni työn pitää olla keskenään synkassa, kaikki palaset asettuivat kohdilleen.

 

Tämän olen oppinut. Puutarha on jotain, mitä tehdään, ei jotain, mitä ostetaan."

Alysin ydinsanoma on matkan, ei päämäärän, tärkeys. “Kun kaivat vähän, kylvät ja suunnittelet palan matkaa, korjaat satoa usein etkä tee kaikkea samanaikaisesti, työskentelet yhdessä luonnon kanssa samalla kun luonto työskentelee sinulle.”‘

Tärkeimpänä oppina meille vasta-alkajille lienee rauha, kiireettömyys ja hitaus.

Hellelundissa ei ole juurikaan valmista puutarhaa, vaikka tonttia on yli 2000m2, mikä on toisaalta ideaali tilanne, toisaalta suuri haaste.

Alys kehottaakin kirjassaan antamaan puutarhalle sekä itselleen aikaa: aikaa oppia tuntemaan puutarhansa. Ajan kanssa opetellaan tuntemaan maaperä, katsotaan miten valo laskeutuu ja auringonsäteet liikkuvat tontilla, missä on varjoisinta ja kosteinta, missä kuivaa ja aurinkoista, missä suojaiset kahvittelupaikat keväällä ja missä hienoimmat näkymät syksyn piharetkiä varten. 

Tämän vaiheen kanssa ei tule kiirehtiä, sillä se luo perustan koko puutarhan onnistumiselle. 

Alysin neuvot tuovat meille innokkaille noviiseille rauhaa ja aikaa. Tontti on meille ihan uusi ja vieras, emme ole päässeet edes sanomaan käsipäivää vielä. 

Ja silti jossain on ollut tunne, että meillä pitää olla heti valmiit suunnitelmat, paikat kottikärryn mentäville käytäville, maa käännettynä viimeistään, kun enimmät puut on raivattu. 

Slow gardenin korostaa luonnon kanssa yhteistyössä puuhastelua eli olemassa olevan luonnon hyödyntämistä sen raivaamisen ja poistamisen sijaan. Luonnon moninaisuus tuo ravinteikkaimman kasvualustan ja puut toivottua varjoa. (Puhumattakaan ilmastovaikutuksesta: yksi hyvinvoiva puu tuottaa happea kahden ihmisen tarpeisiin!) 

Että ehkäpä me käytämmekin kasvatusintomme ruukkuviljelyyn ja annamme Hellelundin itse kertoa, mihin suuntaan puutarhaa viemme. Ihan niin kuin itse taloakin. 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *