irlis pentu
Me

Sinulle, joka kauhistelet ratkaisuamme

Se on selvä, että meillä on paljon. Purkukuntoisen talon pelastusprojekti, viisi lasta ja elämä remonttityömaalla ilman juoksevaa vettä ja alkeellisin sähköin, puutteellisin varustein, minimibudjetilla omin hartiavoimin.

Ei tule kenellekään yllätyksenä, että siinä on paljon pureksittavaksi kenelle tahansa. 

Ja kuka hullu ottaa siihen päälle koiranpennun?

 

Me.

Tämä on asia, joka on herättänyt kauhistelua ja irvailevia kommentteja, sekä suoraan meille tiedotettuna että kautta rantain kuultuna. 

“Oottakaapa vaan…”

Mitä? Että koiranpentu vaatii aikaa, huomiota, vaivaa ja tekee sitä myös öisin? Että se tulisi meille yllätyksenä ja olisi karva, joka katkaisi kamelin selän?

Hmm. Mutta kun se kamelin selkä on tosi vahva. Perusta kaikelle. 

Ja te, kenellä on koira, tiedätte kuinka paljon iloa se antaa. Toki vaatii vaivaa ja aikaa, etenkin jos panostaa sen koulutukseen, mutta tuo vilpitöntä onnea kaikille ympäristössään.

Joten kyllä, me olemme miettineet tämän läpikotaisin ja tottakai meillä on resursseja tähän. Emmehän muuten olisi tähän ryhtyneet. Ja jos elo tuntuu liian vaativalta, niin aina on vara ottaa rennommin työmaalla – tottakai koira menee sen edelle. 

Lapsenuskoista tai ei, en todellakaan usko, että koiranpentu on se asia, joka meitä tulee kuormittamaan. Sen sijaan uskon, että se osaltaan auttaa meitä palautumaan ja pysähtymään hetkeen, muistamaan, että kaikki mitä on, on tässä.  ❤️

2 Comments

  • Tanja

    Meillä on nyt reilun vuoden vanha koira, joten pentuaika on vielä hyvin muistissa. Suurin resurssi, mitä koiranpentu vaatii, on… HUUMORINTAJU 😀 Jotenkin luulen, että teillä sitä riittää 🙂 Ihania hetkiä teille uuden perheenjäsenen kanssa!

    • Marjo

      Haha, olet niin oikeassa tuossa! 😂 Voi kääk, miten kahjo ja toope tuo tyyppi on, mutta samalla niin super-valloittava. 😅❤️

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *