remontti budjetti
Downshifting,  Mieli ja keho,  Minimalismi,  Raha,  Remontti

Rakentaminen seis, rahat loppu

Maksoimme eilen vinon pinon laskuja ja 50.000 euron remonttilainasta jäljelle jäi 212 euroa. Että nyt ollaan rehellisesti omillamme. 

Kerroin sinulle jo aiemmin kuinka olemme 15.000 euroa miinuksella ja tänään päivitimme jälleen budjettiamme ja saimme katsoa kuinka säästömme hupenevat kovaa vauhtia remonttiin. 

Ja siitä huolimatta olemme pitäneet remonttisuunnitelmastamme kiinni kynsin hampain.

Miksi ihmeessä?

Olemme ajatelleet, että esikoisella olisi ihana, romanttisen kaunis huone verannan päällä, upeine ruutuikkunoineen. Ja että toisiksi vanhin saisi oman huoneen rakennettavasta saunamökistä (joka seisoo muovien alla pihassa odottamassa rakennuslupaa). 

Ihan huippu suunnitelma. Ja huippu kallis suunnitelma.

Huolimatta siitä, että työkseni puhun ihmisille siitä kuinka tauko ja lepo ruokkivat luovuutta ja tehokkuutta, ei suutarin lapsella tahdon olla kenkiä. Nimittäin, kun olemme tehneet remonttia jokaikinen päivä, ainoa ratkaisu tuntuu olevan paahtaa eteenpäin ennalta määriteltyä suunnitelmaa laput silmillä.

Toissapäivänä kuitenkin tulimme siihen tulokseen, että ennen kaikkea parisuhteemme kaipaa remonttitaukoa. Muutakin kuin työlistoja ja tehtäväjakoja. Eilen sitten kävimme aamulla kävelyllä ja kahvittelemassa merenrannassa kahdestaan (jos ei vaunuihin nukutettua vauvaa lasketa) ja lasten päiväuniaikaan päiväsaunassa. 

Ja kuinkas sitten kävikään? Tauon ja yhteisen rentoilun myötä keho sai äänensä kuuluviin ja tunsin kuinka raskaalta tuntuu remontin seuraava osa: verannan eristäminen, sähköistäminen, ikkunat, ovet, lämmitys, pinnat.

 

Se tuntuu raskaalta sekä taloudellisesti että työn määrällisesti ja sisällöllisesti. Siinä on paljon tekijöitä, joita emme vielä oikein tiedä, miten kannattaisi tehdä.

 

Ainoa, mitä tiedämme, on, että jokainen ratkaisu vaatii työtä ja maksaa hunajaa. 

“Kannattaako meidän tehdä sitä verantaa vielä ollenkaan?”

Tämä kysymys asetti tilanteen ihan eri vinkkeliin. Huolimatta siitä, että olemme muuttaneet suunnitelmia jo useamman kerran, esimerkiksi kun päätimme jättää yläkerran toistaiseksi rakentamatta tai kun luovuimme suunnitelmistamme rakentaa 20.000 euron mökki, on meillä näköjään edelleen vahva tendenssi tehdä “väkisin valmista”, maksoi mitä maksoi. 

Juttelimme lasten kanssa tilanteesta ja että jos rakennamme verannan nyt valmiiksi

  • hupenee meidän säästöt olemattomiin tai
  • joudumme ottamaan lainaa ja tekemään enemmän töitä sen maksaaksemme. 

Kummatkin mainituista vaihtoehdoista tökkii big time eli ovat käytännössä poissuljettuja.

Suunnitelma on nyt, että kun saunamökki rakennetaan, onkin se esikoinen eikä 13v., joka ainakin alkuun saa huoneen sieltä, koska verannan päälle suunniteltu huone esikoiselle ei ole tällaisenaan talviasuttava. Ja me muut asutetaan Hellelundin alakertaa. 

Esikoinen ei tykännyt ratkaisusta, mutta ymmärsi tilanteen. Ja kaikki muut olivat ihan tyytyväisiä uuteenkin suunnitelmaan

– tai rehellisesti sanottuna, se ei hirveästi heitä hetkauttanut. Tässä on kuitenkin kesä ja kaverit ja koiranpentu ja kaikkea oikeasti kiinnostavaa. 😅

Että miten se onkin niin, että jaksan toistaa, että jos jokin asia tuntuu raskaalta, sitä kannattaa pysähtyä kuuntelemaan – ja että silti itse en ole kuunnellut itseäni edes sitä vertaa, että olisin tullut tietoiseksi verannan rakentamisen raskaudesta. 🙈

Muistan ajatelleeni, kun luin Karin Liljan “Vähempi parempi – 77 keinoa, jotka muuttavat elämäsi”-kirjan, että heidän tapansa remontoida on tosi innostava! 

Remonttia tehdään hiljakseen silloin, jos on intoa ja rahaa ja remontin jäljet siivotaan pois aina päivän päätteeksi, koska kyseessä on esisijassa koti eikä työmaa.

Käytännössä siis remontti voi kestää vuosia eikä sitä tehdä koko ajan aktiivisesti - ajatus, joka on meidän nykyiselle avaimet käteen-kulttuurillemme todella vieras!

Tällainen mentaliteetti helpottaisi meidän elämää tosi paljon – ja senhän perässä tässä koko ajan ollaankin: elämän vapaaehtoisen yksinkertaistamisen. 

Ihan helppo entiselle sisustusperfektionistille tämä ratkaisu ei ole, mutta tosiasiassa ne asiat, jotka ennen olisivat olleet minulle todella tärkeitä (miten yhdestä nurkasta puuttuu lista tai kuinka kaiken pitää olla valmista ja tiptop ennen kuin kukaan saa astua meille sisään), ovat nykyään verrattain yhdentekeviä asioita. 

Nyt me voidaan ottaa remontin kanssa rennommin, pitää kiinni siitä, että varakassassamme on rahaa ja ennen kaikkea saada enemmän yhteistä aikaa. 

Se on jälleen kerran tärkeämpää kuin maailman valmiiksi pakottaminen. 

One Comment

  • Pirkko

    Sinulla on niin kiinnostavia aiheita, että olen näköjään yhtä mittaa kommentoimassa. Nyt täytyy kertoa se, että me olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 40 vuotta ja suuri osa siitä ajasta on kulunut jotain remonttia tehden. Ensin ostimme huoneen ja keittiön puutaloasunnon. Sitten laajensimme asuntoa ensin ala- ja sitten yläkertaan. Sen jälkeen ostimme viereisen asunnon ja laajensimme sitä ala- ja yläkertaan. Seraavaksi ostimme vanhan maatilan rakennukset kesäpaikaksemme. Siellä (täällä) työtä riittää loputtomiin, rakennusten remontointia ja korjaamista ja ison pihan laittamista. Nyt asumme täällä, myimme puutaloasunnot ja rakennutimme vanhan talon viereen uuden.
    Mitä nyt tekisin toisin?
    En kaipaa vanhoja asuntoja enkä sitä, että odotin kiihkeästi – ja kiukkuisena – keskeneräisten remonttien valmistumista. En yhtään haikaile minkään materian perään. Jos saisin uuden tilaisuuden, olisin enemmän lasteni kanssa, puhuisin heidän kanssaan enemmän, olisin vähemmän kärsimätön ja sietäisin enemmän sotkua. En kaipaa mitään muuta kuin sitä aikaa, kun lapset olivat pieniä ja kotona minun kanssani, vain se oli tärkeää.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *