Downshifting,  Me,  Mieli ja keho,  Työ

Oma luontainen rytmi ja sen kunnioittaminen

Puhun usein kunkin meistä omasta rytmistä ja sen kunnioittamisesta. Meillä jokaisella on solutasolla kellogeenit, jotka esimerkiksi säätelevät sen olemmeko aamu- vai iltavirkkuja. Niiden vuoksi myös aika tuntuu kuluvan nopeammin mitä vanhemmiksi tulemme, sillä solumme muuttuvat iän mukana. 

Omaan luontaiseen (biologiseen) rytmiimme vaikuttavat niin vuoden- kuin vuorokauden ajatkin, sillä meissä jokaisessa on niin “aamusoluja” kuin “iltasolujakin” ja talvisin aamusolut ovat aktiivisempia ja kesäisin iltasolut. Ja näiden solujen toiminta vaikuttaa myös ajan tajuun siten, että aamusta aika tuntuu usein kuluvan nopeammin ja illasta hitaammin. 

Illan virkku ja aamun torkku?

Kaikkia meitä väsyttää eniten yöllä 01-05 aikaan ja toisen kerran päivällä 13-17 välillä. Aamuvirkuilla iltapäivän nuupahtaminen tapahtuu hieman aiemmin kuin iltavirkuilla. Väsymyksen alkamiseen vaikuttaa myös lounaan ajankohta, aterianjälkeinen väsymys alkaa n. 30-60 minuutin päästä ruokailusta. 

Vuorokausityypistä n. 50% on perimässä ja toiseen puolikkaaseen vaikuttaa niin ympäristö kuin ikäkin. Lapset ovat luonnostaan aamutyyppistä väkeä – mikä ei tullut kenellekään perheelliselle yllätyksenä…

Oman luontaisen rytmin selvittäminen tapahtuu yksinkertaisimmin pidemmällä lomalla, jossa ei joudu noudattamaan aikatauluja (tai tulemaan perheen pienimpien herättämäksi…). Yleensä toisen lomaviikon tienoilla rupeaa näkymään mihin rytmiin luontaisesti hakeutuu. Jonkin verran omaa taipumustaan voi muokata, mutta esimerkiksi luontaisesti iltavirkuille henkilöille aikaiset aamuvuorot voivat olla jopa terveydellinen riski.

Minä itse olen luontaisesti aamuvirkku ja Jarkko toisinpäin. Jarkko on aamuvirkkujen lasten vuoksi saanut koulutettua nukkumaanmenoaan todella paljon aikaisemmaksi kuin aiemmin (klo 00 -> 22), mikä kuitenkin itsestäni tuntuu edelleenkin myöhäiseltä nukkumaanmenoajalta.

Mitä muuta oma rytmi on kuin unen ja valveen vuorottelua?

Omarytmisyydellä tarkoitan myös omaa luontaista tahtia tehdä asioita. Esimerkiksi Jarkon tahti tehdä asioita on usein huomattavasti rauhallisempi kuin minun, mutta se ei tarkoita, että se olisi huonompi tapa. Jarkon tapa on usein keskittyneempi ja koostuneempi, kun minulla energiaa kuluu säntäilyyn ja säätämiseen. 

Erirytmisyyden hyödyt

Me olemme valjastaneet erirytmisyytemme hyötykäyttöön perheen ja myös terveytemme hyväksi. Tällä hetkellä Jarkko hoitaa vauvan yöheräilyt ja minä nappaan kopin vauvasta (ja välillä myös taaperosta) jo viiden perästä aamulla, jolloin Jarkko saa vielä jatkaa uniaan. 

Käytännössä tämä tarkoittaa, että joudumme luopumaan tietyistä arjen kohokohdista: harvassa ovat ne illat, jolloin jäisimme yhdessä katselemaan elokuvaa, koska minun on maltettava mennä nukkumaan jo viimeistään klo 21. Vielä sitäkin kovempi paikka on, että nukumme toistaiseksi erillämme, koska olen niin herkkä heräämään vauvan yökähinöihin ja hidas nukahtamaan uudestaan. 

Mutta se on se hinta, mikä tässä elämänvaiheessa on maksettava jaksamisestaan ja mahdollisuudestaan nukkua mahdollisimman hyvin. Kaikki meistä tietävät mitä tapahtuu mielialalle ja energiatasolle univelkaisena, ja kuinka se heijastuu myös ympäristöön. 

Me opimme myös jatkuvasti toistemme tavoista toimia ja voimme sen perusteella kehittää itseämme. Esimerkiksi minä harjoittelen Jarkon rentoa ja stressitönta asennetta ja Jarkko joutuu joskus ottamaan asioihin selkeää suunnitelmallisuutta ja napakkuutta. En tosin tiedä kuinka paljon Jarkko itse kaipaa kehitystä tuossa asiassa, mutta minun mielestäni se tulee välillä todella tarpeeseen. 😀

Omarytmisyys ja työelämä

Meidän luontainen rytmihän ei aina mene yksiin työelämän aikataulujen kanssa. Sen vuoksi kaikki joustojärjestelmät ovat tervetulleita, jos vain niitä käytämme. 

Esimerkiksi Jarkon luontaiselle rytmille olisi parempi aloittaa työt vasta klo 9, mutta hän kokee tärkeämpänä mahdollisuuden aikaisempaan työpäivän lopettamiseen (klo 15 eikä klo 17). Ja sekin on ymmärrettävää ja siitä on paljon hyötyä tässä pikkulapsiarjessa, mutta tämä on asia, jota meidän ehkä kannattaa miettiä tulevaisuudessa. Vähän parannusta on jo tiedossa, jos aloitamme ensi vuonna molemmat työpäivämme klo 8. 

Työssäni työterveyshoitajana kohtaan jatkuvasti henkilöitä, jotka tekevät työtä, jonka aikataulut riitelevät vahvasti omaa luontaista rytmiään vastaan. Yövuorot voivat olla aamuvirkun painajainen yhtälailla kuin aamuvuorot iltaihmisen. Tehokkuuspaineet ja deadlinet voivat viedä viimeisenkin työnilon keskittymisrauhaa ja ennustettavaa tahtia tarvitsevalta. 

Silloin voi olla syytä pysähtyä miettimään omaa työtään ja arvojaan. 

Mikä on minulle tärkeintä ja teenkö arjessani sellaisia valintoja, jotka tukevat sitä, mikä on tärkeintä. Onko tärkeämpää omistaa vai olla. 

Me olemme kokeneet, että omaan luontaiseen rytmiimme elämistä tukee arjen yksinkertaistaminen ja työn määrän vähentäminen. Ehkä se voi olla sopiva ratkaisu myös jollekin toiselle.  

Jos uni, biologinen rytmi ja solukello kiinnostaa enemmän, niin hyvää tietoa löytyy esimerkiksi Markku Partisen ja Anne Huutoniemen Uniterveys-kirjasta (Docendo 2018).

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *