minimalisti muuttaa
Downshifting,  Me,  Mieli ja keho

Näitä asioita toivon uudelta elämältämme

Vai onko liian kornia sanoa uudelta elämältä? Ehkä. Mutta muutos on niin suuri ja kokonaisvaltainen, että nuo sanat kuvaavat tunnettani parhaiten. 

Ja lisäksi olen väsynyt. Innoissani, mutta väsynyt. Ja siitä väsymyksestä kumpuaa jälleen niiden perusarvojen tärkeys, niiden, jotka ovat olleet riskissä hukkua tämän kiireen jalkoihin. 

Mutta unelmamme on toteutumassa huomenna (kyllä, kääk!). Silloin muutamme Hellelundiin, kaikki saman katon alle, minimibudjetilla, maksimaalisella yhteisellä ajalla.

Tuntuu todella epätodelliselta, mutta ah niin palkitsevalta! Syyt siihen tulee tässä:

1. Jarkko

Sellaisille ihmisille, jotka ovat niin kiinni kasvaneet toisiinsa, että haluavat viettää kaiken mahdollisen ajan yhdessä, on kolmen kuukauden erillään olo hyvin haastavaa. 

Tai kyllähän Jarkko teki kotona etätöitä korona-huipun aikaan ja olemmehan me nukkuneet kylki kyljessä ja nähneet ainakin aamuisin, ennen Jarkon lähtöä Hellelundiin. 

Mutta kiireettömät aamut, kainalopaikka, pitkään saunomiset, päivän juttujen jakaminen, ne ovat olleet vähissä. Vaikka niitä pitäisi olla kaikkein eniten. 

2. Perhe saman katon alla

Eilen Hellelundin työmaalla oli aamulla Jarkko, minä ja 13v., illalla Jarkko ja 10v. Toissapäivänä Jarkko ja 2v. ja Jarkko ja 17v. Minä ja vauva. 

Eli hajanaista säätämistä ja sumplimista ja yhteinen tekeminen on vähissä. Lapset ikävöivät Jarkkoa, hänen energiaansa ja yhteisiä touhuja. Toissailtana päästiin käymään yhdessä uimassa, päätettiin sen jälkeen vielä tehdä mättöpizzaa ja poikien mentyä nukkumaan jäätiin Jarkon kanssa juttelemaan tyttöjen kanssa ja muisteltiin vanhoja ja naurettiin tikahtumispisteeseen. 

Pysähdyin hengittämään hetkeä. Tämä on juuri sitä, mitä haluan. Jota nyt on ollut niin vähän.

3. Rutiinit

Muistat ehkä, että ne on meidän juttu. Tämmöisenä aikana korostuu se, kuinka paljon ne helpottavatkaan arkea ja kuinka kaikkeen säätämiseen menee niin paljon aikaa ja energiaa, kun arki ei ole ennakoitavissa. 

Eilenkin pojat menivät päiväunille 14.30, kun normi-aika on 11.30. He olivat hoidokkeina ja kieltäytyneet nukkumasta. Sen he osaavat, trust me. 🙈

Se tarkoittaa säätämistä paitsi päiväuniajan, myös illankulun kanssa. Niinpä meillä kukuttiin vielä kymmenen jälkeen illalla eli juuri silloin, kun olisi tarvinnut hengähdyshetken ilman jatkuvaa kalabaliikkia. 

4. Lepo

Yöunet ovat vähissä. Jarkko tekee pitkää päivää, lopettaa usein vasta myöhään illalla ja aloittaa jo seiskan pintaan. Hän nukkuu fyysisen työn uuvuttamana niin sikeästi, että olen ottanut vauvan yöt pitkästä aikaa omalle kontolleni. Se on tarkoittanut sitä, että jaksamiseni ja keinoni hänen yöheräilyynsä ovat niin olemattomat, että yötissi on palannut takaisin kuvioihin. Tämä harmittaa tottakai, mutta tässä vaiheessa ei ole paukkuja kuin selviytyä yö kerrallaan. 

Tiedän, että meillä on Hellelundissa todella paljon hommaa vielä ennen kuin arki saadaan sujumaan vaivattomasti, mutta nyt meiltä poistuu kiire.

Aikapaineisen tahkoamisen sijaan voimme levätä päivällä, lopettaa aiemmin ja tehdä jotain ihan muuta välillä. Katsoa vaikka telkkaria. Mitä se on? 🤦🏻‍♀️

5. Ruoka

Me syödään edelleen vähintään yksi lämmin ateria päivässä ja pääsääntöisesti yhtä aikaa saman katon alla, mutta muuten ruokarutiinit heittää häränpyllyä. Ja rutiinittomuuden vuoksi me syödään kukin mitä kaapeista löytyy. Itse esimerkiksi en syönyt eilen lainkaan vihanneksia, mitkä ovat normaalisti ruokavalioni perusta, mutta sen sijaan karkkia, josta en normaalisti edes liiemmin tykkää. Älä huoli, tykkään kyllä muista herkuista kuten suklaasta ja leivonnaisista. 😅

Väsymyksen vuoksi tehdyt mielitekoratkaisut vaikuttavat sekä mielen että kehon vointiin alentavasti, mutta nyt mennään sillä mitä on annettu. Lisäksi Jarkko on meillä innokkaampi ja monipuolisempi kokki, joten repertuaari kärsii silläkin, että keittiö-vetovastuu on nyt ollut minulla. 

6. Harrastukset

Olen lukenut kirjoja nyt todella vähän, koska aikaa ja rauhaa sille ei käytännössä ole. Sen sijaan olen roikkunut lasten kitinän jaksamiseksi somessa, mikä ei suurina määrinä tee hyvää

Liikunta on ollut lapiointia ja kantamista, lasten perässä juoksemista. Muutamana iltana ollaan onneksi nyt käyty uimassa! Sitä kaipaan, samoin lenkkipoluille, pienille retkille ja vaelluksille. 

Jarkolla potkunyrkkeily ja jääkiekko on olleet tauolla nyt remontin ajan (toki koronarajoitteistakin johtuen) ja vaikka remontti on non-stop fyysistä työtä, olisi varmasti kiva päästä taas jossain vaiheessa nollaamaan päätä ja haastamaan kroppaa omien lajien pariin. 

Ja Jarkko haaveilee ehtivänsä tekemään pyörille kevät-huollon 😅 ja että päästäisiin pyöräretkelle koko perhe. Muutkin normiarjen huollot ja tekemiset ontuu, esimerkiksi esikoisen ajo-opetusluvat on haettu jo pari kuukautta sitten, mutta poljinta ei ole ehditty asentaa eikä yhtään harjoituskertaa pitää. Toivottavasti tämä korjaantuu pian. 

7. Hauskuus

Ihan oikeasti, rentouden puuttuessa on myös hauskuus kortilla. Muistatko videon, jossa nauran katketakseni? Sellaista meidän arki tavallisesti on. Ja tottakai me edelleen pelleillään ja nauretaan, mutta jatkuva remontin tekeminen ja suunnittelu väsyttää ja kiristää hermoja. 

Silloin vitsailun ja tilannekomiikan syrjäyttää lyhytsanaisuus ja lyhytpinnaisuus. 

Jarkko on meistä se, joka luontaisesti ottaa asiat kevyemmin ja olen huomannut itsestäni, että ne harvat hetket, jolloin hän ottaa kevyemmin, kiristävät minua miettimään, että mitä nyt olisi oikeasti hyödyllisin tehdä. Voi kääk mikä akka. Nyt hei rentoutta kehiin. 

8. Unelmointi

Huolimatta siitä, että olen (normaalisti 🙈) suuri nykyhetken ystävä, uskon siihen, että ääneen sanotut unelmat kuljettavat meitä kohti arvojemme mukaista elämää. 

Siitä syystä on todella kiva päästä miettimään muitakin juttuja kuin että olispa ihanaa olla kaikki saman katon alla, ajattele, miten tämäkin helpottuisi. 

Muuton jälkeen on aikaa istua alas miettimään sisustusratkaisuja, koiranpennun koulutusta, työhön paluuta ja kaikkia muita innostavia juttuja, jotka nyt vääjäämättä jäävät tämän säntäilyn jalkoihin. Ottaa säännöllinen meditaatio taas mukaan arkeen, kun nyt siitä olen tinkinyt, vaikka sitä olisin suuresti tarvinnut. 

Lista oli nyt kiitettävän pitkä ja kattava 😅 muttei noiden juttujen tarvi tosiaan tulla kaikkien heti ja kerralla. Enkä myöskään halua tarkemmin suunnitella milloin ja mitä tapahtuu, vaan antaa mahdollisuuden nykyhetkelle näyttää suunnan mihin kulkea. 

Summaten voisi sanoa, että odotan kieli pitkällä sitä, että normi arki palaa, mutta omaan tahtiinsa ja että meillä on entistä enemmän aikaa toisillemme ja asioille, joista tykkäämme. 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *