parisuhde blogi
Me,  Mieli ja keho,  Minimalismi

Näin puolisoni reagoi, kun provosoin kaikin voimin

Tänä aamuna, kun minulla meni hermo epäjärjestykseen, huutaviin lapsiin, jumittaviin vaunuihin, jaloissa pyörivään jättikoiraan, unohdettuihin kenkiin rappusilla, you name it, aloin sadatella ja raivota universumille. Aloitin sen pihalla ja jatkoin sisällä. Jarkko pisti sadatteluni kuullessaan kanalan rakentamisen jäihin ja tuli sisälle raivaamaan. Sanomatta mitään. 

Kun olin ulkona saanut kuopuksen vaunuihin unille ja tulin sisälle, hymyili Jarkko minulle aseistariisuvasti, sillä me yleensä purkausteni jälkeen hyvin nopeasti nauramme niille, usein jopa sen purkauksen aikana. Ei tällä kertaa. Tällä kertaa olin niin kierroksissa, että pidin hermoni kireällä ja kysyin Jarkolta, että saanko luetella kaikki asiat, joita mä vihaan just nyt. (Kyllä, vihaan. Ei ollut kuulkaa mikään pikku-hermoromahdus. 😅)

Jarkko sanoi, että anna tulla vaan. Ja niin minä luettelin. Kuinka vihaan sitä, kuinka sotkuinen piha meillä on, vihaan työn määrää mikä meillä tässä hushållissa on, vihaan keskeneräisyyttä, vihaan liian suuria projekteja, vihaan sitä, etten osaa rakentaa ja siksi minä olen aina se, joka on jumissa lasten kitinöissä, vihaan sitä kun sitä ja sitä jätetään aina sinne ja sinne ja sitä, ettei puhtaat pyykit löydä koskaan tietään kaappeihin ja sitä, että minä joudun aina ja minä sitä ja tätä… isoja ja pieniä asioita, enimmäkseen pieniä. (Jotka nyt ei enää tunnu oikein miltään, mutta jotka juuri sillä hetkellä synnyttivät… niin, vihaa. 🙈)

Jarkko olisi voinut ottaa käytännössä jokaikisen vihan kohteeni ja provosoitua siitä (olen taitava muotoilemaan asiat syytökseksi, kai muistat, että minulla on merkittäviä lahjoja marttyriuuteen), mutta sen sijaan hän vain otti vastaan. Rauhassa kuunnellen. Kommentoimatta mitenkään.

Ja kun kysyin lopuksi haastaen, että mitäs siihen sanot, totesi hän ymmärtävänsä fiilikseni. Ja sen jälkeen hän tarttui vuodatuksessani niihin kohtiin, jotka on ratkaistavissa. “Me ollaan kyllä päästetty nyt lapset vähän turhan vähällä tässä kodinhoidossa ja voitais taas keksiä systeemi…” jne. 

Hänen ehdotuksensa oli niin järkevä ja se auttoi niin konkreettisesti kipukohtiini, että vihaisuuteni keveni ja hermoni löystyivät.

Toki siihen vaikutti myös se, että koti alkoi siistiytyä siinä raivolla tehdessä. 😂 Se on luojan lykky, että vaikka meillä olisi hävityksen kauhistus täällä, niin koska vaatetta ja tavaraa on niin vähän ja niille on paikkansa, on tämä mökki myös raivattu todella nopeasti! Tänään kahteen pekkaan, jaloissa kaksi lasta, kaksi kissaa ja yksi koira, selvitimme sen n. 20 minuutissa. 

Ja niin hän saatteli minut pois tunnemyrskystä, jota itseni oli vaikea saada tyyntymään omin avuin. Ehkä se on juuri se tasapainoisen parisuhteen salaisuus? Kun minä murrun, sinä kannat. Ja toisinpäin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *