Me

Miten koronavirus vaikuttaa meihin?

Tuntuisi oudolta sivuuttaa koronavirus blogissa, koska sen vuoksi asetettu poikkeustila vaikuttaa tietenkin myös meidän arkeen ja sitä arkeahan kuitenkin täällä teidän kanssa jaan.

Taapero on ollut normaalisti 2-3 päivää viikossa päiväkodissa ja isommat lapset koulussa. Ja nyt tilanne on kovin toinen.

Erityisen kiitollinen tässä tilanteessa olen kuitenkin siitä, että meillä ei ole erityistä huolta kenestäkään läheisestä ja että minä olen valmiiksi päivisin kotona.

Onni on myös se, että me olemme kaikki perusterveitä eikä poikkeustilalla ole suurempaa vaikutusta meidän talouteen.

Arjen sujuvuutta helpottaa se, että meillä on valmiiksi tarkat rutiinit, olemme muutenkin paljon kotona ja tottuneet kehittämään tekemistä kotosalla, joten arkeen tämä ei sinänsä ole hirveän iso muutos.

Olen tyytyväinen myös siihen, etten käy somessa. Ahdistuisin ja pelkäisin varmasti huomattavasti enemmän, jos lukisin miten vaikeita tilanteita tämä voi aiheuttaa. Uutiset tsekkaan päivittäin, mutta niissäkin pyrin lukemaan vain ne, jotka vaikuttavat suoraan meidän arkeemme – vältän pelkoa lietsovia klikkiotsikoita. 

Valehtelisin silti, jos väittäisin, ettei kombo, johon kuuluu kaksi koululaista, yksi opiskelija, yksi vauva ja yksi -nyt kokoaikaisesti kotona oleva- vilkas taapero, toisi arkeen haastetta. 

Nelos- ja seiskaluokkalaisen kotikoulu vaatii vanhemmalta kontrollointia mitä tehtäviä on minäkin päivänä, mistä aineesta, miltä opettajalta, millä alustalla ja mihin aikaan tehtävät saapuvat. Tietokoneen käyttöä vuorotellaan, samoin koulutehtävissä auttamista. 

Opiskelija hoitaa lukio-opintonsa pääosin itse, mutta esseiden läpilukuja ja kommentointia hänenkin työskentelynsä vaatii. 

Päivän sujuminen kunnialla vaatii aikataulun, työtä ja intensiivistä läsnäoloa. Etenkin, kun Hellelundin remontti alkoi ja Jarkko on tästedes illat pääosin kiinni siellä.

Koulutehtävien huolehtimisen lisäksi uutta arjessa on se, että revohkalle on kokattava ruoka nyt kahdesti päivässä. Ennen on voinut vähän soveltaa lounaan aikaan, kun kotona on ollut vain murto-osa väestä. 

Lisäksi kaikkien kerhojen ja harrastusten uupuminen sekä kaveriporukoiden välttely aiheuttaa sen, että tekemisen keksiminen on usein aikuisten vastuulla. Siksi me ollaankin oltu ulkona paljon nyt, kun kelitkin ovat suosineet. 

Huolimatta siitä, että juuri käynnistynyt Hellelundin remontti aiheuttaa sen, että vastuu illoistakin on minulla, on se tullut toisaalta todella hyvään saumaan. 

Meillä on paikka, mihin mennä ja missä touhuta, jos seinät tuntuu kaatuvan päälle. (Tosin siellä on se riski, että seinät voivat oikeastikin kaatua päälle. 😀 )

Tai pienempiä sinne ei oikein voi viedä, mutta tytöt on jo käyneet repimässä seinälevyjä sekä juoksuttamassa tekijöille kahvia ja ruokaa. En muista olenko maininnut aiemmin, mutta Hellelundhan sijaitsee samassa naapurustossa kuin nykyinen kotimme – mikä on enemmän kuin sata jänistä! <3

Jarkon kanssa ollaan sovittu, että hän tekee arkisin remonttia töiden jälkeen klo 19 saakka eli n. 3,5h, jotta iltatoimet hoidetaan yhdessä ja keretään vaihtaa muutama sana ennen nukkumaanmenoa.

Että intensiivistähän tämä on, mutta meillä on kyllä verrattain hyvä tilanne ja hyvin vähän valittamisen varaa. 

Jarkon kanssa summattiin arkea eilenillalla ja mietittiin, että karsisin kaikki ekstrat nyt pois. Tällä viikolla olen nimittäin käynyt läpi käytännössä kaikki säilytyspaikat, mitä meillä löytyy, ja karsinut ja järjestänyt. Tykkään siivota ja järjestää, kun pohja on hyvä ja  toimiva, mutta homma on aivan liian stressaavaa, kun keskeyttäjiä on näin monta. 

Lisäksi olen leiponut joka päivä useampaankin otteeseen ja taikinakäsin on vaikea puuttua kaikkiin akuutti-kriiseihin. Myös se saa nyt jäädä vähemmälle. 

Ulkoilu puolestaan on antanut enemmän kuin ottanut ja aurinko on mahdollistanut meille mm. kevään ensimmäisen välipala-piknikin! Että vaikka revohkan ulos saattaminen on työn takana, niin se kuitenkin tuo jaksamista tähän pyöritykseen. 

Minkälainen tilanne teillä on, mikä auttaa selviämään tässä poikkeuksellisessa arjessa?

Kävin taas kuuden aikaan aamulla Hellelundissa ja nyt väliseinät oli purettu ja koko tupakeittiö avointa tilaa. Seisoskelin siinä, mihin ollaan sohvaa ajateltu ja kuvittelin huoneen vastakkaiselle puolelle pitkän lankkupöydän, johon koko perhe mahtuu. Aamun kajon siilautuessa ikkunoista nousi sisällä vahva tunne siitä, että hyvä tästä tulee. Tästä kaikesta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *