Me,  Minimalismi

Minimalismi lapsiperheessä – Mitä se tarkoittaa käytännössä?

Minimalismin määrittely vaihtelee vähän lähteestä riippuen, mutta pääsääntöisesti sillä viitataan niukkuuteen sekä taiteessa että tavaramäärässä.

Osa jättää jäljelle pelkät hyötytavarat, osa laskee hyödyksi myös ilon tuottamisen. Joissakin ehdottomimmissa minimalismin muodoissa tavaroista saisi olla jäljellä vain kaikkein välttämättömimmät. 

Tiukimmalla minimalismin mittapuulla me emme yltäisi suuntaukseen, sillä meillä on ääriminimalistin silmissä turhaa tavaraa: lasten askarteluja tai tavaroita, jotka eivät ole aktiivikäytössä.

Lisäksi välttämättömyyttä voi ehdoin tahdoin kyseenalaistaa, sillä ovatko esimerkiksi lelut, meikit tai hiusmuotoilutuotteet välttämättömiä? Eivät varmasti, mutta silti meillä ei ole tässä vaiheessa suunnitelmissa niistä kokonaan luopua. 

Joidenkin mielestä taas minimalismimme saattaa olla mennyt liian pitkälle viimeistään siinä vaiheessa, kun päätimme luopua juomalaseista sekä kahvin- ja vedenkeittimestä saadaksemme lisää tilaa. 

Meille itsellemme ei sinänsä ole väliä mihin lokeroon kuulumme vai kuulummeko laisinkaan.

Termi vain kuvaa yksinkertaisimmin suhdettamme tavaraan: pyrimme olemaan säilyttämättä mitään turhaa ja pitämään säilytysratkaisut väljinä ja järkevinä, jotta saamme pidettyä kodin ainakin pääpiirteittäin kunnossa sekä tavaramme tallessa.

Ehkä minimalismia kuvaavammin meitä voisi kutsua lapsiperheeksi, joka kyllästyi jatkuvaan siivoamiseen, ostamiseen ja etsimiseen, ja mietti, että tämän tavaramyllytyksen takana täytyy olla jotain muuta. Jotain vielä parempaa. 

(Niin kuin olikin. Ja on edelleen.)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *