naisten tyot miesten tyot
Downshifting,  Me,  Minimalismi

Miksi meillä on miesten työt ja naisten työt?

Arjen kotiaskareet jakautuvat meillä hyvin tasaisesti etenkin, jos molemmat meistä on kotona. Molemmat yhtälailla laittaa ruokaa, leipoo, siivoaa, pyykkää, vastaa lasten tarpeisiin (yötä päivää).

Minä olen päävastuussa raha-asioista, ruokasuunnittelusta ja ostosten tilaamisesta, Jarkko kaupassa käynnistä ja kierrätyksestä. Mutta ne me kuitenkin osaamme molemmat eli nälkään, likaan ja rahapulaan ei kukaan kuole, vaikka toinen meistä olisikin pois. 

Eli kiitettävän tasa-arvoista eikö totta?

Lähtökohtaisesti kyllä, mutta jos luetellaan asiat, joita minä teen ja Jarkko ei, niin äkkiseltään tulee mieleen vain yksi asia: ompelu. Ja Jarkko varmastikin mielellään opettelisi tekemään sen, jos häntä siihen kysyttäisiin! 😀

Jos taas mietitään, mitä Jarkko tekee ja minä en, on lista loputon. Hän vaihtaa renkaat, korjaa kaikki, missä on pyörät ja/tai moottori, hoitaa kaikki asiat, joihin liittyy peräkärry, hän rakentaa, pystyttää, raivaa, kasaa.

Miksi minä en tee noita juttuja?

Salonkikelpoinen selitys on se, että Jarkko osaa ne niin hyvin, niin on ajanhaaskuuta käyttää kenenkään resursseja siihen, että minä opettelisin tekemään ja tekisin silti puolet huonommin. 

Mutta tällöin tasa-arvon kannattaja sisälläni älähtää ja moittii minua tekopyhäksi. 

Onko se oikein reilua, että Jarkko sitoo yksin kuorman ja kiinnittää peräkärryn sillä välin, kun minä istun repsikassa ja selaan puhelinta? Juu tottakai olen auttanut tekemään kuorman ja autan sitomaankin, jos kysytään, mutta automaattisesti me molemmat mielletään tuo Jarkon hommaksi. Ja sillä sipuli.

Mutta jos ajatellaan, että kuormaamisen jälkeen Jarkko huitaisisikin istumaan vänkärin paikalle puhelimensa kanssa ja minä heittelisin ja kiristäisin liinoja ja kiinnittäisin kärryn ennen kuin lähden sen kanssa pakittelemaan pihatietä, niin asetelma puhututtaisi aivan erilailla. 

Ja syystäkin. Olen tottunut Jarkon kanssa tiettyyn mukavuus- ja palvelutasoon ja vaikka pidän itseänikin ahkerana tyyppinä, niin tietyt asiat ovat automaattisesti Jarkon kontolla.

Eikä hän niistä ole valittanut koskaan, todennäköisesti siitä syystä, ettei hän ole edes ajatellut, että järjestelylle voisi olla vaihtoehto. Nimittäin toinen perheen pää. 

Äiti voitko korjata tämän?

Taapero kysyy vielä noin, tytöt eivät oikeastaan koskaan, paitsi jos kyseessä on vaatteisiin liittyvä korjaaminen. 

Ja se on aika surkea juttu.

Esimerkiksi Jarkko on korjannut esikoisen pyörän renkaan (en ole tehnyt sellaista koskaan, enkä ole ajatellutkaan tekeväni), mutta kesken Hellelundin remontin hän ei ole ehtinyt kiinnittää rengasta paikoilleen. 

Nyt se rengas makaa tuolla katoksen alla, kun me kaikki muut ollaan niin ilmeisen avuttomia näissä jutuissa, ettei osata edes yhtä pyörän rengasta kiinnittää. Eikä meidän tarvi, kun Jarkko osaa.

Joko ymmärrätte kuvion? Sinänsä hyvin epäreilun sellaisen. 

Väkisin väännetty ongelma?

Teenkö nyt vain kärpäsestä härkäsen, kun tämä asia ei kenellekään ole ollut ongelma ennen kuin nyt minulle itselleni?

Ehkä, mutta toisaalta en sittenkään.

Sen lisäksi, että kyse on asetelmasta, jossa yksi tekee enemmän kuin toinen/toiset, on se samalla malli, jota siirrämme seuraavalle sukupolvelle. 

Tietyt jutut on iskän juttuja ja tietyt äidin.

Vaikka se kuulostaa ääneen sanottuna niin typerältä ja arvojemme vastaiselta, niin tätä mallia olen itse toiminnallani vahvistanut.

Onneksi 13-vuotiaamme on niin innokas rakentelemaan, että hän Jarkon ohjauksessa käyttää taitavasti porakonetta, pistosahaa, jne. Siinä on tarpeellista mallia myös minulle. 

Jos yritän ja opettelen, niin autatko?

Olen tietoisesti kuluneen viikon aikana ottanut enemmän roolia asioissa, jotka aikaisemmin ovat olleet vain Jarkon kontolla.

Ja Jarkko on ollut tosi innoissaan siitä eikä pelkästään siksi, että saa minusta enemmän apua (ainakin jonain päivänä, nyt toistaiseksi opetteluni vielä monessa asiassa hidastaa häntä), vaan myös siksi, että olen ensimmäistä kertaa kiinnostunut asioista, jotka hän on joutunut ennen yksin hoitamaan. 

Esimerkiksi tänään olen aidosti pohtinut minkä kokoinen kiviporanterä olisi hyvä löytämäämme kivikiilaan, ja samalla miettinyt Jarkon kanssa tuotteen elinkaarta, ja tullut lopulta siihen tulokseen, että nykyistä isommalla kulmahiomakoneella ja timanttilaikalla on enemmän käyttöä meille ja hinta on suhteessa käyttötiheyteen huomattavasti järkevämpi.

Eilen pitkän remonttipäivän jälkeen saunassa kerroin Jarkolle, että haluaisin opetella käyttämään esimerkiksi sirkkeliä, moottorisahaa, rälläkkää ja myös naulaimia, tulla paremmaksi porakoneen käyttäjäksi jne. ja että voisiko hän auttaa mua opettelemaan.

Jarkko oli tosi iloinen ja ehdotti, että esimerkiksi kanalan eristäminen ja ulkotarhan rakentaminen voisi olla mun oma projekti, jossa hän assisteeraisi. (Älkää tehkö vielä elänsuojeluilmoitusta, please. 😀 )

Yksinkertaistaako tämä meidän arkea?

Muistatteko, kun kerroin käyttämästämme työkalusta arjen yksinkertaistamiseen? Siltä pohjalta saattaa tuntua, että nythän minä vain vaikeutan arkeani hankkimalla lisää hommia ristiksini.

Mutta arjen yksinkertaistamisessa ja helpottamisessa ei kuitenkaan ole kyse siitä, etteikö itseään tulisi haastaa ja saada oppimaan uutta. 

Idea sitä vastoin onkin karsia turhat aikasiepot pois, jotta saa käyttää resurssejaa sellaiseen, mikä aidosti kiinnostaa ja mikä samalla tukee omia arvojaan. 

Ja tämä on jotain, joka vastaa noihin molempiin tarpeisiin ja olen siitä sen päälle todella innoissani!

Ja jos esikoinenkin valitsi empimättä ennemmin Jarkon kuin minut ajo-opettajakseen, lienee selvää, että opettajani on onneksi maailman kärsivällisin. 😀

Minkälaisia ajatuksia herää? Miten teillä arjessa vastuut jakaantuu? 

6 Comments

  • Heiskaska / www.heiskalassa.com

    Meillä pyritään tasapuolisuuteen, mutta auttamatta asia menee niin, että se tekee kenellä on resursseja. Otetaan esimerkiksi polttopuiden tuominen sisälle. Minä kasaan vajassa kuorman halkosäkkiin, mutta koska fyysiset ulottuvuuteni ovat varsin rajalliset, niin mies kantaa puut sisään. Talvella toki raahaan säkin lunta pitkin, mutta kesällä se ei onnistu. 😀 Toisaalta taas minä teen meillä pääsääntöisesti remonttia, koska miehellä ei kärsivällisyys kestä sellaista nyhräämistä. Hän kyllä osallistuu purkuun tai auttaa niissä asioissa, jotka minulta eivät onnistu (eli pituus tai voimat ei riitä). Taloudellinen vastuu on minulla (sopusten kilpailutukset, rahastot jne.), mutta mies tuo leveämpää leipää pöytään. Pyrimme siis tasapuolisuuteen ja toisen arjen jouhevoittamiseen, mutta huomioimme myös vahvuutemme ja heikkoutemme.

    • Marjo

      Kuulostaa hyvältä ja järkevältä tuo teidän työnjako. Ja juuri noinhan se menee, kaikilla meillä on vahvuutemme ja heikkoutemme ja olisi silkkaa hölmöyttä olla hyödyntämättä niitä. Omalla kohdallani tämä pohdinta koskee lähinnä sitä, että olen pitänyt itsestäänselvänä (tai kaikki meistä on), että mieheni tekee yksin paljon sellaisia asioita, joissa me muut perheessä voitaisiin auttaa. Samalla hyödyttäisiin uusien taitojen oppimisesta sekä siitä, että pärjäisi omin näpin himpun matkaa pidemmälle. 🙂

  • Tiina

    Luen varmaan kaikki sun postaukset ja heittämällä yli puolet on sellaisia jotka laittaa oikeesti miettimään asioita 😅
    Oon vaan niin laiska kirjottamaan mutta pitkin päivää saatan mietiskellä kirjoittamaasi postausta (esim. Tavaroiden merkitystä minulle mietin monta päivää 🙈😂).

    Kanalan rakennusprojekti on hyvä, sen minäkin oon meillä tehnyt. Noh, tein mä remonttia täällä meidän talossakin kun opiskelin sisärakentajaksi niin monta projektia oli mun kontolla kun hyödynsin niitä sitten koulussa, esim. opinnäytetyönä tein jotain seinien eristämiseen liittyvää.

    Välillä kaipaan ett voisin olla vaan pullan tuoksunen äiti joka voisi vaan ommella ja kutoa sohvan nurkassa mutta sitten löydän itseni kädet mustina autoa korjaamasta 🤨
    Yksi (kaukainen) haave nyt onkin saada tuolta pihan perältä klassikkoauto joskus korjailtua liikenteeseen asti 🤷‍♀️

    Jotkut työt kyllä jätän suosiolla miehelle, pelkästään sillä verukkeella etten osaa (tai ennemmin halua osata). Kaikeenhan löytyy ohjeet nykyään vaikka netistä. Vastikään vetosin kuuluisaan en osaa asentaa pyörääni lastenistuinta (vaikka edellisen taisinkin itse asentaa) mutta öljyjen vaihdon ja uusien jarrujen laiton (ohjeita seuraamalla) tein kyllä crossiini 🤣

    Nyt kun alkaa kirjoittamaan näitä ajatuksia niin kirjoitukset vyöryy hirveän pitkiksi ja rönsyilevät mihin sattuu 😄

    • Marjo

      Voi apua, musta tuli aivan sun fani! Sä oot hurja, kyllä pullat ja kutomiset voi huoletta jättää sivuun, jos osaaminen on tuota luokkaa! Nyt sain kyllä paljon inspiraatiota tuosta teidän meiningistä ja uskoa siihen, että kyllä itekin voi oppia juttuja, kun kattelee vähän boksin ulkopuolelle. Pienet paineet tosin esitellä sitten kanalaa täällä, kun siellä on ammattilaisia linjoilla, mutta vähintäänkin voin saada hyviä kehitysvinkkejä. 😅

      Kiitos myös sydäntälämmittävästä palautteesta! ❤️ On tosi kiva kuulla, että joku muukin näitä asioita miettii ja että nämä mun selostelut voi toimia herätteenä omille pohdinnoille. Tavaroiden merkitys on sellainen asia, joka on itselläkin jatkuvassa pohdinnassa ja se on sellainen prosessi, josta ei oikein ole enää paluuta sinne automaatiolla tapahtuvaan ostamiseen, kun sen on kerran tietoisuuteen nostanut. 😅

  • Tanja

    Hyvä teksti, todella laittaa miettimään. Yleisestihän kotitöiden tasa-arvosta puhuttaessa ajatellaan aina sitä, että miesten pitäisi enemmän osallistua ruoanlaittoon ja siivoamiseen, kun naisparat joutuvat tekemään kaiken. Ehkä kerrostalossa asuessa niitä muita kotitöitä ei juuri olekaan, mutta kyllä väittäisin, että omassa talossa asuessa lapsiperheen isät tekee paljon sellaista näkymätöntä työtä, mille ei anneta painoarvoa. Ne vaan on ihan automaattisesti miesten töitä, eikä kukaan kysy, miksi nainen ei ole vaihtamassa niitä autonrenkaita.

    Meillä molemmat laittaa ruokaa ja käy kaupassa. Siivoushommat on lähes kokonaan minun ja tämä on tapahtunut omasta halustani. Minulla on kuitenkin tässä huushollissa paljon vähemmän työtä kuin miehellä.

    Olisikin ihanaa ottaa joku oma projekti ja opetella edes vähän rakentamaan! Jos alottaisi vaikka roskakatoksesta 🙂

    • Marjo

      Roskakatos kuulostaa hyvältä ja omaan korvaan myös kunnianhimoiselta tavoitteelta! 😅 Jos johonkin projektiin innostut, niin ihmeessä kerro kuulumisia mulle inspiraatiomielessä. 🤩 Olen katsonut Areenasta ohjelmaa “Omavaraiset” ja siinä yksi perheenäiti kulkee pitkin tiluksia avojaloin kahta lasta paimentaen ja samalla sirkkelöi ja naulaa lampaille aitausta – se tuntui kaukaiselta, mutta samalla tavoiteltavalta meiningiltä. 😅

      Meilläkin, jos on mahdollisuus valita, minä siivoan mieluummin ja Jarkko kokkaa. Ihan vain siksi, että musta on kiva siivota ja ei niinkään laittaa ruokaa, Jarkolla toisinpäin.

      Kiitos kauniista sanoistasi, olen myös itse mieltänyt kotitöiden tasa-arvon juuri noin niin kuin sanoit, koska valitettavan usein kotityöt on pääosin naisen vastuulla. Mutta silloin, jos kotitöiden jako on tasainen, niin miehellä saattaa olla “automaattisesti” paljon enemmän kontollaan. Siihen olen herännyt vasta ihan tuoreeltaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *