motocross pietarsaari jakobstad
Downshifting,  Me,  Raha

Mieheni täydellinen yllätyslahja ja sen kalliit seuraamukset

Jarkko on vähän raukkakin ollessaan niin sinisilmäinen, ettei hän koskaan arvaa mitään yllätyksiä. Ihan huippu oli, kun kerran hääpäivänämme olin järjestänyt yllätykseksi yöpymisen samassa hotellihuoneessa, jossa olimme hääyönämme, eikä hän vielä huoneen ovellakaan tajunnut, että se on meitä varten varattu ja että olemme menossa sinne sisään. 😂🙈❤️

Olimme muutama viikko sitten sukujuhlissa, josta kotiin ajellessamme Jarkko alkoi puhua motocrossista, kuinka sitä olisi joskus hauska kokeilla. Tämä maininta oli tullut esille joskus aiemminkin, mutta jäänyt taka-alalle, kuten nytkin puheenaiheen vaihduttua. 

Tällä kertaa olin jo valmiiksi vähän miettinyt, mitä voisin keksiä Jarkolle lahjaksi hänen 31:nä syntymäpäivänään elokuun viimeisenä. Näiden Jarkon pohdintojen innoittamana laitoin sitten instagramissa kyselyä, että tietääkö joku voiko jossain vuokrata crossipyörää kokeilumielessä tai että onko semmoinen edes mahdollista. Ihana Suvi, joka on muutenkin antanut niin paljon vinkkejä kaikissa huuteluissani 🙏, antoi minulle nimen Aarre Puura: mies, joka on aktiivinen Pietarsaaren Moottorikerho ry:n jäsen ja joka ehkä osaisi auttaa minua tiedusteluissani. 

Metsästin Aarren facebookissa ja yllätyksekseni hän otti itse asiakseen järjestää Jarkolle pyörän ja varusteet. 😳🙏😭

Suuren päivän valmistelut

Tai oikeastaan sitä edellisen. Jarkon varsinaiseksi syntymäpäiväksi oli luvattu sadetta, joten sovimme Aarren kanssa edeltävälle päivälle eli sunnuntaille 30.8. treffit Spituholmenin crossiradalle. 

Ainoa haaste oli saada Jarkko sinne niin, ettei hän arvaisi, mistä on kyse. Haastetta lisäsi se, ettei sielläpäin ole käytännössä mitään, minkä varjolla häntä voisi sinne höynäyttää. 😅

Sovimme kotona tyttöjen kanssa, että kukaan ei mainitse koko viikonloppuna Jarkon maanantaisia synttäreitä, jolloin voimme luottaa siihen, ettei hän kyllä itse vuosipäiväänsä keksi (tapahtunut joka vuosi 😂). Sovimme myös, että vietetään lazy sunday ja minä ehdotan jossain vaiheessa hivenen tylsistyneenä ajelua Jarkon kanssa, kun on ollut pikkupoikien kanssa niin intensiivistä ja tytöt (sopivan vastahakoisesti) suostuvat hoitamaan poikia sen ajan. 

Esikoinen vielä sopi Jarkon kanssa ajotunnin sunnuntai-iltapäivälle, jotta Jarkko ei keksi mitään muuta projektia siihen. 

Ja kun koko homma meinasi mennä mönkään

Perjantaina illalla Jarkko veti sähköjä vintillä tyttöjen huoneisiin ja astui purkujätteen seassa olleeseen isoon naulaan. Naula meni melkein läpi jalasta ja reiästä suihkusi veri (kyllä, oli aika hurja näky!). Lauantain Jarkko linkutti jalalla ja kyselin muka pyöräretkeä ajatellen, että pystyisikö hän ajamaan pyörällä sillä jalalla. 

Ei pystyisi.

Laitoin sitten Aarrelle viestiä, että sunnuntai on varauksella, katsotaan mihin suuntaan jalan kunto menee. 

Sunnuntai-aamuna päätin oirekartoituksen perusteella, että jalka on tarpeeksi hyvässä kunnossa ja että treffimme klo 14 pitää kutinsa. Tyttöjen kanssa sitten valmistauduttiin katsomaan leffaa ja vanumaan ja tylsistymään riittävästi, jotta into lähteä ajelemaan voisi “luontevasti” syntyä. 

Lähteä meidän piti viimeistään klo 13.30. 

 

Puolenpäivän tienoolla saimme yllätysvieraita Loimaalta asti. Heillä mukanaan pullo kuohuvaa ja täytekakku Jarkon syntymäpäivän kunniaksi. 

Täydellinen yllätys, mutta täydellisen väärällä hetkellä!

Muutaman paniikinomaisen tekstiviestin ja salaisen makuuhuonepalaverin saimme homman sumplittua niin, että vieraat (valitettavasti 😫) lähtivät jatkamaan kotimatkaansa ajoissa ja herkut syötiin kahvipöytätuliasten merkeissä. Kuten sanoin Jarkolla ei ole taipumusta yhdistellä asioita, ainakaan, jos ne liittyvät hänen syntymäpäiväänsä, jonka hän unohtaa joka vuosi. 

Vieraiden lähdettyä selitykseni piti muuttua ja se kuulosti jotakuinkin tältä:

“Mä huomasin, että Lagmansgårdenin koulukodissa olis ohjaajan paikka auki (täysin keksittyä, mutta sijaitsee samalla tiellä kuin crossirata) ja vois huvikseen käydä siellä päin ajelemassa kattomassa sitä miljöötä nyt, kun tässä kerran työnetsintä-hommissa kuitenkin ollaan. Ja olisitteko tytöt voineet olla poikien kans sen aikaa please, niin sais vähän taukoa niistä?”

Meidän 8. luokkalainen oli käynyt salaa tällä välin viemässä autoon ajoa varten kypärän, pitkät kalsarit, sukat ja puseron Jarkolle.

 Ja niin me pääsimme matkaan. 

Ajattelin, että kun kyltti crossiradalle tulee, niin sanon Jarkolle, että käydään huvikseen kattomassa mitä tuolla on. 

Paitsi ettei sitä kylttiä tullut koskaan. 

Voi perkele. Olin mapsista katsonut radan osoitteen ja tiesin, että se on tien alkupäässä, mutta alkupäässä oli vain epämääräisiä hiekkateitä ryteikköön, enkä tiennyt mikä niistä olisi oikea vai olisiko mikään. 

Niinpä me ajoimme ohi ja sinne Lagmansgårdenille asti ja sitten ehdotin, että kääntyisimme takaisin ja kävisimme katsomassa saako Ekoroskille viedä puutarhajätettä sunnuntaisin. (Alkoi ideat olla aika kortilla. 😂😅🙈) No, sekin meni vielä läpi ja yritin pitää koko ajan yllä kevyttä jutustelua, vaikka alkoi jo hermostuttaa aika tavalla. Kuinka ihmeessä voisin yhtäkkiä laittaa huomaamattomasti Aarrelle viestin, että miten sinne tullaan, en mitenkään. 

Päätin sitten, että käännymme yhdelle niistä hiekkateistä ja pohjustin juttua sanomalla, että eikö muuten tässä alussa ole joku rata, mun mielestä tuonne isolle tielle on joskus näkynyt, mutta onko se autoille vai miten. Ja pistin Jarkon taittamaan auton sinne. Ensin ajelimme jonkin autokorjaamon ohi ja sitten Jarkko sanoi, että joo tässä on näköjään motocross-rata, siellä on jonkun pyöräkin valmiina. 

Siinä vaiheessa tunnistin Aarren auton, josta olin saanut speksit viestissä, ja näin, että pyörä oli valmiina Jarkolle. Sanoin, että pysäytä auto, mennään vähän pihalle kattelemaan ja niin me mentiin. 

Kun päästiin autosta ja moikkasin Aarrea, ei Jarkko vieläkään hoksannut mikä on homman nimi ennen kuin sanoin, että saisit varmaan ruveta vaihtamaan vaatetta ajoa varten. 😅

motocross blogi
Aarre antaa asiantuntija-neuvoja ajamiseen.

Vaikka Jarkko on ruuvannut ja ajanut paljon moottoripyöriä, oli crossimaailma hänelle täysin uusi. 

Mutta alun varovaisuuden ja hakemisen jälkeen tuntumaa ja varmuutta alkoi löytyä enemmän. Ja kasvanut rentous ja ilo näkyivät myös ajamisessa. Yllätyksenä tuli se, kuinka rankkaa ajaminen on! Jarkko oli tiennyt, että se on fyysistä, muttei sitä, kuinka fyysistä.

motocross harrastus

Onneksi lihaskunto Jarkolla on hyvä ja ajoa kertyikin kiitettävästi. Välillä käytiin Aarren Sprinterissä pitämässä sadetta ja juttelemassa motocrossista ja jo siinä vaiheessa Jarkon olemuksesta näki, että nyt on jotain kolahtanut oleellisesti. 

Viimeistään siinä vaiheessa, kun hän sanoi, että “Joutuu varmaan illalla alkaa selailla nettimotoa), tiesin, että lahja oli onnistunut. Liiankin hyvin. 😅

Lahjan todellinen hinta

Huolimatta siitä, että Aarre päästi meidät todella vähällä korvauksissa, tuli lahja melkoisen kalliiksi, kun seuraavana päivänä lähdimme ajelemaan Oulua kohden hakemaan Jarkolle omaa crossia. 😂

motocross rata pietarsaari

Nyt olemme sitten viettäneet pari tuntia iltapäivisin crossiradalla eväiden kanssa, vaihteleva määrä lapsia matkassa. 

Huolimatta siitä, että kertakustannus oli suuri ja hankinta oli todella spontaani, tiesin kuitenkin jo lahjaa järjestellessäni, että tällainen riski on olemassa. 😅

motocross pietarsaari jakobstad

Ja hankinta oli perusteltu, sillä se tukee sitä elämäntapaa, johon olemme aktiivisesti pyrkineet: mielekästä puuhastelua yhdessä perheen kanssa, nyt kun siihen on aikaakin. 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *