elaman hidastaminen
Farmi,  Me

Maatila-unelmamme alkaa konkretisoitua

Elämän hidastaminen ja pieni oma farmi on ollut meidän unelmamme ja yhtäkkiä sen eteen on tapahtunut rytinällä. Kuvassa näkyvä tyyppi on yksi osa muutoksia. 

Valtavan remontin tuoreeltaan pyörittäneinä ajattelimme, että nyt jätämme kaiken ekstran pois ja mietimme kanojen hankkimista aikaisintaan ensi syksynä.

Jotenkin sitten kuitenkin kävi niin, että viikonloppu oli niin virkistävä ja inspiroiva, että kun sunnuntai-aamuna tein pihahommia kirpeässä auringonpaisteessa ja katsoin, kun Jarkko, 1- ja 3-vuotiaat sekä villikohtauksen saanut koiranpentu leikkivät keskenään, ajattelin, että this is it. 

Tätä minä haluan. Seurata noiden hölmöilijöiden puuhailua niin paljon kuin suinkin. 

Ja samalla nousi inspiraatio, että entäs jos sen kanalan rakentaisi jo nyt ja hankkisi lisää elämää pihamaalle? 

Jarkolle juttelemaan ja hän oli ihan messissä. Kaivoimme jo pölyttymään päässeet kanakirjat taas esille ja aloimme virkistellä muistia ja luonnostella kanalaa vanhaan ulkorakennukseemme. 

Seuraavana päivänä aloin kysellä kokeneilta vinkkejä kanalan kalustamisesta ja kompostoinnin järjestämistä ja sain vinkin hommata kissoja kanalan siimahäntien metsästämiseksi.

Kissa oli käynyt meillä mielessä jo aiemmin, kun olin kuullut, että naapurissa on jäänyt yksi noutamatta, huolimatta siitä, ettei meistä kukaan ole todellakaan kokenut itseään kissaihmiseksi. Jotenkin vain on ollut se tunne, että olis mukavaa, jos tässä olis eläimiä touhuamassa ja että ei kai se tuon jättikokoisen koiranpennun jälkeen voi enää kovin paljon vaativammaksi kissan myötä muuttua. 😅

No kanala-ajatus sysäsi kissa-ajatusta eteenpäin. Ja kun sanoin asiasta meidän 8-luokkalaiselle, joka on ollut eniten anti-kissaihminen meidän perheessä (ja jonka koira meidän koira ensisijassa on), niin sanoi hän yllättäen, että jos kerran on pakko ottaa, niin hän haluaa oman. Teinin logiikka, you can’t but love it. 😂

Ja koska naapurin pentu oli jo mennyt, niin sitten huutelinkin jo kahta kissanpoikaa somessa. Ja siinä huudellessani sain täsmävinkin, joka johti siihen, että eilen meille muutti 16-viikkoiset veljekset Sulo ja Justus (jälkeenmainittu kuvassa).

Siis aivan valloittavat tyypit! 😍 Näköjään kissatkin voi olla ihania. 😳 Justus on ensivaikutelmaltaan rohkea ja sosiaalinen elostelija, joka ottaa vastaan rapsutuksia, tulee syliin ja valtaa kaikki paikat, joissa on aurinkoa. Sulo taas on peräkammarin arka poika, joka karkasi heti kättelyssä meiltä ja jota etsittiin somea myöten. 🙈 Eli heti kättelyssä tuli selväksi, että on niistä oma vaivansa näistäkin. 😂

Toistaiseksi Sulo viihtyy sohvan alla nukkuen ja ottaen välillä veljeltään kohtuu-raa’asti pataan. Josko pikkuhiljaa Sulokin rohkenee osaksi laumaa, kun saa ottaa oman aikansa.

Ensi kosketus Justuksen ja Voltti-koiran välillä otettiin eilen ja ensin mainittu sähisi ja toiseksi mainittu innostui nuuhkimaan koko kömpelöllä voimallaan. Joten toistaiseksi he pysyvät erillään, koira ja kissat. 😅

Nämä pennut ovat syntyjään tallikissoja ja tottuneita metsästäjiä, mutta nyt saavat alkuun oleskella sisäkissoina ja totutella meihin ja uuteen kotiin. 

Yhdeksän kanaa ja Vihtori-kukko

Niin tosiaan, tuo some-huutelu johti myös siihen, että eilen tuli tehtyä kaupat yhdeksästä kanasta ja heidän pomostaan Vihtorista. 😅😂Aivan valloittava retkue, jota menemme katsomaan viikonloppuna! 😍

Kanala-projekti on nyt edennyt niin, että olemme raivanneet ulkorakennuksen takaisen viidakon ja tehneet paikan ulkotarhalle sekä vieneet pois pari kuormaa roskia. Sen jälkeen olemme tyhjentäneet ulkorakennuksen, tehneet piirustukset ja suunnitelmat eristyksestä, kalustuksesta, sähköistyksestä, lämmityksestä, ulkotarhasta ja huoltotilasta. 

Tällä hetkellä Jarkko laskee budjettia projektille ja tavoitteena on, että lähiviikkoina Vihtori haaremeineen muuttaa uuteen kotiin! 

Ei kuulosta hitaalta?

Hidas, kohtuullinen elämä ei tarkoita (meille) sitä, että se olisi oikeasti h i d a s t a. 

Jos olet ollut matkassamme jo kauemmin, tiedät, että olemme helposti syttyviä ja tekemisestä innostuvia ihmisiä eikä sen piirteen ole tarkoitus mennä minnekään, päinvastoin. 

Pointti on siinä, että ne tekemiset, joihin hukuttaudumme koko voimalla, ovat sellaisia, jotka olemme itse valinneet, joiden tahdin voimme itse määrittää ja joissa voimme viettää mahdollisimman paljon aikaa toistemme ja lasten kanssa. Niin ja eläinten. 😅

PS. Kiitos te kaikki ihanat, jotka olette kommentoineet täällä blogissa ja anteeksi, että vastaukset ovat viipyneet! Tänään olen vastannut ainakin omasta mielestä kaikkiin kommentteihin, lupaan petrata tässä! 

(Instassa vielä odottaa osa kommenteista vastauksia, tulossa on nekin. 🙈)

2 Comments

  • Susanna

    Hei,

    Ihanaa! Oli kiva löytää blogisi. Täällä on samoja suunnitelmia ollut jo 3v. Rakentamaan aloitimme nyt kesäkuussa (siis taloa meille:) ja meillä haaveena myös kanat, kanit, koira ja lapset toivoo kissaa. Meillä asustaa tällä hetkellä vain yksi ranskanluppa, koska väliaikaisasunto on kerrostalossa. Piharakennuksia on valmiina ja pupulaksi yksi nimettiin jo silloin 3v sitten.

    -Susanna

    • Marjo

      Ihana! Ihan samanlainen “leppoisa” meinkini kuin meillä – mitä nyt yksi talo rakennetaan siinä sivussa. 😅 Mahtava juttu nuo valmiit piharakennukset, nopeuttavat eläintarhan pykäämistä oleellisesti. 😍

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *