Me,  Minimalismi,  Raha

Lasten synttärit ilman lahjoja – parhaat juhlat ikinä?

Joulu ja merkkipäivät on jokaiselle tavaratarkalle vanhemmalle haaste.

Siitä alkaen, kun ollaan vähennetty tavaraa, on suhtautuminen lahjoihinkin muuttunut. Sekä saatuihin että annettuihin.

Omiin merkkipäiviin olemme toivoneet ei-mitään tai jos jotain välttämättä haluaa antaa, niin syötävää tai juotavaa. Teoriassa hyvä ja tilaa viemätön ajatus, mutta käytännössä kuitenkin johtanut siihen, että kaapit ovat tahtoneet välillä täyttyä sellaisella valikoimalla, mitä meidän ei tule syötyä tai juotua. (Varsinkaan juotua.)  

Nyyttärimeininki on tietenkin eri asia, jolloin vieraat tuovat mitä todennäköisimmin sellaista, jota ainakin itse nauttivat.

Lasten kohdalla ollaan toivottu aika tarkkarajaisestikin ilmaistuja lahjoja (kuumemittari, räkäimuri, harsoliinoja – kyllä lapset onkin nauttineet 😀 ), mutta saatu myös kylkiäisinä muuta hyvällä sydämellä ja lämpimin ajatuksin hankittua, mille kuitenkaan meillä, lapset mukaanlukien, ei ole ollut tarvetta. 

Ja seurauksena tästä on ollut miettiminen ja vaivannäkö tavaran kierrättämisestä ja sen harmittelu, että ostaja on turhaan käyttänyt kallisarvoista aikaa, vaivaa ja rahaa (sekä luonnonvaroja) tähän. 

Olette varmasti kuulleet vitos-kaverisynttäreistä, jolloin kaikki lapsen vieraat tuovat lapselle lahjaksi 5 euroa. Tai vaihtoehtoisesti toiveena on pelkästään ollut itse tehty kortti. Tämä voi olla myös helpotus perheelle, jossa raha on tiukassa muutenkin. 

Tosin mielikuva siitä, että itse tekemällä säästää voi olla harhaanjohtava, sillä askartelutarvike-bisnes on valtava ja kasvoi entisestään jopa lama-aikana ainakin Yhdysvalloissa, jossa vuotuinen askartelutarvikkeiden liikevaihto on noin 4,5 miljardia euroa.* …Joten korttikin voi olla liikaa pyydetty.

Olemme Jarkon kanssa kovasti miettineetkin lahjoista kokonaan luopumista ja juteltu siitä myös isompien lasten kanssa. Hekin ovat saaneet lahjaksi tavaroita, joita heillä jo on ennestään, tai tavaroita, joille heillä ei ole tarvetta. Ja vaikka avaamisen hetkellä uuden saaminen tuo iloa, menettää tarpeeton hohtonsa hyvin nopeasti. 

Kahden nuorimman kanssa tilanne on täydellisen otollinen: heille ei ole vielä muodostunut kuvaa syntymäpäiväjuhlista tai joulusta, joten voimme itse vanhempina luoda heille muistoja ja perinteitä, jotka eivät ole sidottuja paketteihin. 

Omat kummilapsemme ovatkin saaneet viime aikoina lahjaksi vähän rahaa ja/tai lahjakortin johonkin yhteiseen juttuun. Tuorein esimerkki on ystäväperheen vahvatahtoisesta 6-vuotiaasta, joka sai lahjaksi “Pomo-kortin”, jolla hän voi järjestää meillä kyläillessään puolen tunnin kestoisen leikin, jonka säännöt ja osallistujat saa itse määrätä. (Historia on opettanut, että tämä kortti on kyseiselle neidille todennäköisesti todella mieluinen. 😀 )

Seuraavat synttärijuhlat meillä on tiedossa kesällä, kun kolme nuorimmaista täyttävät vuosia 22.7., 24.7. ja 2.8. Silloin kutsu voisi näyttää jotakuinkin tältä:

Haluan kanssasi juhlia
kun täytämme sisaruksina vuosia.

Toivon vain yhden lahjan tärkeän:
viettää päivän kanssa ystävän.

Sillä meidän lelut ja vaatteet, ne juuri hyvin riittää
ja kun ostamatta jätät, luonto siitä kiittää.

Parhaat muistot saadaan, kun on leikkikavereita ihan kahjoja (kuten sinä)
ei siihen päälle enää tarvita paperiin käärittyjä lahjoja. 🙂

Joten tarvitset mukaan vain leikkimieltä aimo annoksen! 
(Ja jos ihan välttämättä jotenkin muistaa haluat, voit laittaa tililleni roposen.)

Olet lämpimästi tervetullut kahta kättä heiluttaen 11-, 3- ja 1-vuotis-synttäreillemme.

Mitäs tuumitte? 🙂 Onko teillä kokemuksia lahjattomista merkkipäivistä tai hyviä ideoita antaa jakoon?

*Viittaus on Laura Honkasalon kirjasta “Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman” (Kirjapaja 2016)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *