minimalistinen elamantyyli
Me,  Mieli ja keho,  Minimalismi,  Raha

Kun minimalisti haluaa ostella

Se iski jotenkin voimalla. Sekä pettymys että halu hoitaa sitä rahalla, elämyksillä, ostamisella.

“Meillä on ollut niin rankkaa, että me ollaan kyllä tää ansaittu, ihan sama oliko siihen varattu rahaa vai ei!”

Kaikkihan lähti siis niin triviaalista asiasta, että meiltä on puuttunut viemäröinti ja juokseva vesi kaksi viikkoa. Ja vaikka sinänsä mökkiläisenä elämisessä on oma viehätyksensä, ei meidän pihapiiriä ole varustettu tiskipaikalla, toimivalla huussisysteemillä tai mahdollisuudella peseytyä. Vesi on tuotu kaupasta tai nyt viime aikoina kilteiltä naapureilta, mutta sekin lähinnä juomista varten. 

Ruokahuolto, siivous ja hygieniasta huolehtiminen on ontunut ja kaiken päälle uimahalli on kiinni. Olemme siis käyneet lämpimillä keleillä luonnonvesissä ja sen päälle muutamassa paikassa kylässä pesemässä itsemme, tiskimme ja pyykkimme ja muun ajan pärjänneet kanisterivedellä. 

Eilen juuri vaihdoin erään toisen vanhan talon pelastajan kanssa kokemuksia villin vauvan pyllyn pesemisestä kannun kanssa pihamaalla. Siinä on kuulkaa oma riemunsa. 😅

Vedet piti olla kytkettynä loppuviikosta. Seuraavan viikon loppupuolella. Perjantaina. Maanantaina. Tiistaina heti aamusta.

 

Eilen oli se tiistai. Ja kävimme lopulta pää kumarassa pyytämässä naapureilta lisää vettä. 

Ja naapureita ilmeisesti säälitti niin paljon meidän pihamaalla suoritetut hammaspesut, kannukylvyt ja huussin fiksaaminen, että he toivottivat tervetulleiksi käymään heillä vessassa. 😂❤️🙏

Pettymys siitä, että vesien kytkeminen siirtyy puuttuvan osan vuoksi vielä (ainakin?) päivällä, ei olisi ollut niin suuri, jos ei siihen olisi osannut ennalta orientoitua. Ja lukkiutua siihen orientaatioon. 

Eilen aamulla sattui meidän sängyssä pissavahinko (onneksi ei sentään itsellä, se tästä nyt vielä puuttuisi 😅), mutta ei haittaa, kun kohta saadaan pestyä petivaatteet, peitot ja petari. Sekä taapero että vauva möyrivät hiekkavellissä pihalla, nou hätä, kohta voidaan heittää vaatteet pyykkiin ja pojat pesulle. Esikoinen harmittelee, kun ihonhoitorutiinien ontuminen näkyy ihossa, tänään siihen pääsee palaamaan. Vauvan toinen silmä punoittaa – onneksi saadaan ihan kohta pestyä käsiä paremmin! Me ollaan käyty viimeksi lauantaina pesulla ja siihen päälle pihatyötä, pölyä, remonttia ja siivousta – ei tunnu missään, kun tänään päästään omaan suihkuun!

Eikä sitten päästy. 

Nyt me mennään hotelliin yöksi ja peseydytään siellä kunnolla ja käydään ravintolassa syömässä!

 

Nyt riittää kertakäyttöastiat ja mikroruoat ja ulkohuussit ja kantovedet, makso mitä makso!

Jarkko ehdotti vaahtoamiseeni, että mennäänkö ihan eka käymään kävelyllä. 

Stereotyyppisesti sanotaan, että miehet ovat yksinkertaisia, mutta minä se vasta olenkin! Maisemanvaihto, ulkoilma, liikunta, sosiaaliset kontaktit – kenties kaikki ne yhdistettynä sammuttaa suurimmankin dramaattisuuden hyvin nopeasti. 

Ulos päästyämme pysähdyin katsomaan meidän järkyttävää rakennusjätteiden täyttämää pihaa. “Mua kyllä piristäis, jos me setvittäis tätä kaatopaikkaa.”

Juu ilman muuta, sanoi Jarkko ja gourmet-aterioiden ja porekylpyjen sijaan aloimme lajitella roskia ja tehdä kuormaa hyötykäyttöasemalle. Jarkko otti vauvan mukaan kuorman ajoon ja minä pistin taaperon television eteen jäätelö kädessä ja raivasin. 

Ensin keräsin Jarkolle valmiiksi kaikki jätteet, mitä löysin, ja sen jälkeen laajensin siivoukseni verannalle ja varastoon. Yks kaks kaikki jätteet oli pois, pihalla olleet lelut, pyörät, leikkurit, trimmerit, kärryt, lapiot, harat, kuokat, jne. omilla paikoillaan varastoituna. Ja sen perään veranta alkoi näyttää siistiltä ja avaralta.

Huom. instagram– ja facebook– seuraajat, ennen ja jälkeen-kuvia tulossa! 😅

Käden jälki oli niin konkreettinen, että se laajeni eteiseen ja ideoita vain pursusi siitä, kuinka vaatesäilytyksen ja kierrätyspisteen saisi sittenkin järjestettyä todella yksinkertaisesti ja missä kohtaa remonttia kannattaisi edetä, missä jarruttaa. 

Ja huolimatta siitä, ettemme saaneet vielä vesiä, saimme keittiöön toimivan viemärin ja näin ollen esimerkiksi kasvisten huuhtelu helpottui huomattavasti. Joten kun Jarkko oli viemässä viimeistä kuormaa, tein meille kaikkien herkkuruokaa eli tortilloita. Samalla saimme yllätysvieraan ja kutsun tulla heille saunaan illaksi. Ja niinhän me menimme, ilomielin!

Eli summa summarum: nykyhetkessä on aina vihje, mihin suuntaan kulkea, jos pysähdymme ottamaan vastaan sen. 

Ja kun itse saan höyryveturi-vaihteen silmään, on hyvä olla puoliso, joka auttaa pysähtymään ja havahtumaan. 

Siten illasta tuli sittenkin ihan super-hyvä. Ilman, että yritin säätää ja pakottaa sitä sellaiseksi.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *