Downshifting,  Me,  Raha

Kuinka paljon meillä on rahaa? Vapaaehtoinen yksinkertaistaminen

Vapaaehtoinen yksinkertaistaminen on vähän jäykkä käännös englanninkielisestä voluntary simplicity- tai simple living-liikkeestä. Ideana joka tapauksessa on turhan tavaran karsiminen sekä kulutuksen vähentäminen.

Termeistä riippumatta oleellista on elämäntavan vapaaehtoisuus.

Me ollaan molemmat Jarkon kanssa koettu, miltä se tuntuu, kun rahaa on niin vähän, että on pakko köyhäillä. Että se ei ole oma valinta, ettei rahaa riitä mihinkään ylimääräiseen, ei aina edes siihen pakolliseen.

Se on suoraan sanoen ihan perseestä. 

Sitä ei voi kauniimmin ilmaista ja silti se on vähättelyä. Ja sen ymmärtää vain toinen saman kokenut.

Tätä taustaa vasten koemme kunnioittavamme näillä valinnoilla niitä aikoja, kun on ollut tiukkaa. Silloin sitä on haaveillut niistä ajoista, kun olisi vara valita ja nyt on.

Ja nyt valitsemme minimalistisen kuluttamisen.

En tarkkaan tiedä palkkaluokitusten päälle, mutta ymmärtäisin meidän Jarkon kanssa olevan keskituloisia. Meillä on tällä hetkellä säästöjä sen verran, että se vastaa molempien meidän kuukausipalkkoja puolen vuoden ajalta.

Ja jos mökki myydään, voi siitä hyvässä lykyssä saada toisen samanmoisen säästöön.

Osa rahoista on sijoitettu, osa on varakassa-nimisellä tilillä ja osa puskuri-tilillä, johon saa kajota vain hätätilanteessa.

Nämä säästöt olemme halunneet siksi, ettemme joudu turvautumaan luottoihin ja lainoihin, jos esim. jotain hajoaa, mutta ennen kaikkea siksi, että pärjäämme vähän aikaa tyhjän päällä, jos työkuviomme muuttuvatkin.

Meillä on siinä mielessä onnelliset alavalinnat, että sekä tekniikan alalla että hoitoalalla on työvoimasta kysyntää. Säästöt eivät siis ole ensisijaisesti työttömyyden uhan vuoksi, vaan siksi, että emme kokisi olevamme sidottuja työhön, joka vie enemmän kuin antaa vain siksi, ettemme pärjää hetkeäkään ilman siitä saatavaa palkkaa. (Nyt ei onneksi kummankaan työ ole sellainen, joten säästöt saavat toistaiseksi olla koskemattomina.)

Säästöt antavat tilaa hengittää, mahdollisuuden valita kituuttaa.

Ja säästöjähän meille ei olisi tullut ilman tarkkaa taloushallintaa. (Voin kertoa myöhemmin miten opimme säästämään ja sijoittamaan, vaikken tosiaan ole mikään sijoitus-asiantuntija.)

Voisi ajatella, että helppoahan noiden on alkaa “kituuttaa”, kun sen kun vaan käyttää pahan paikan tullen säästöjä. Ja näinhän se onkin.

Mutta meidän säästöt ovat kuitenkin sen verran maltilliset, että ne on yllättävän nopeasti tuhlattu, jos sille päälle sattuu.

Yli varojensa tai velaksi eläminen ei kannata koskaan, ei, vaikka se “velka” olisi itseltä.

Jos meinaamme pärjätä vähemmillä tuloilla, tulee meidän menojen olla vähintään plus-miinus-nolla ja vielä parempi, jos pystyisimme jatkamaan kuukausittaista säästämistä/sijoittamista, edes minimisummilla.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *