raskaus blogi
Me,  Mieli ja keho

Kuinka 5. raskaus ja synnytys erosi aiemmista?

Tottakai jokainen raskaus ja synnytys on erilainen, mutta täytyy sanoa, että omalla kohdallani neljäs ja viides raskaus ovat poikenneet kuviosta hyvin vahvasti. Eivätkä missään nimessä samanlailla, sillä raskausajat niissä ovat olleet kaikkein kauimpana toisistaan. 

Nimittäin kolme ensimmäistä raskautta (olin raskausaikoina 19v., 23v. ja 27v.), eli tyttöjen raskaudet, olen voinut alussa vähän vaihdellen pahoin, jopa muutamia kertoja oksentanut, mutta alun jälkeen vointi on pääosin helpottanut. Kaikilla kolmella kerralla.

Esikoisen synnytys käynnistettiin viikoilla 42+3, seuraavat käynnistyivät spontaanisti 41+1 ja 40+3. Synnytykset ovat olleet kestoiltaan 4,5h – 6h ja todellisia harjoitussupistuksia ei ole ollut, vaan ensimmäisestä kunnon supistuksesta on tiennyt, että tästä nämä nyt lähtee tihenemään.

Sen vuoksi sanoinkin Jarkolle, kun neljäs lapsi (olin silloin 34-vuotias) oli tulossa ja hän oli ensi kertaa tilanteessa, että sitten tiedät, että kun ekan kerran supistaa, niin viimeistään kuuden tunnin päästä sulla on nyytti sylissä.

Voi kuinka väärässä olinkaan! Kun lapsi lähti syntymään 40+5, teki hän syntymäänsä vuorokauden.

Supistukset eivät yksinkertaisesti lähteneet säännöllistymään. Yhden yön kärvisteltyämme kotona, aloimme siivota, jotta synnytys käynnistyisi oikeasti. Pelkäsin nimittäin, että voimat on valvomisesta ihan loppu ennen kuin todellinen koitos on käsillä. 

Aamupäivällä supistukset alkoivatkin säännöllistyä ja soitimme sairaalaan, koska historiassa synnytykseni olivat olleet suht nopeita ja nyt oli jo neljäs lapsi ja matkaa 40 kilometriä sairaalalle. Sen lisäksi B-ryhmän streptokokki-näytteeni oli ollut positiivinen, eli antibioottihoito oli syytä ehtiä aloittaa ennen lapsen syntymää.

Sairaalasta kehotettiin tulemaan ja mikä pettymys, kun olin saapuessa auki vasta kolme senttiä! Herranen aika, toisesta lapsesta olin 6 cm ja kolmannesta 9 cm sairaalaan päästyä ja jotenkin nyt olin niin pihalla kaikesta, että tuntui kuin olisin ensisynnyttäjä!

Kaiken päälle kätilö kysyi, että haluanko mennä osaston puolelle vielä odottelemaan vai suoraan saliin.

Tottakai suoraan saliin! En kehtaisi muuta. 🙈

Arvatkaa mitä salissa tapahtui? Supistukset vaimenivat. Vaikken ollut saanut mitään puudutteitakaan. Ei perkele ole todellista, ajattelin repeatilla ja aloin ravata salia edestakas. Vihdoin supistukset palasivat ja synnytys eteni siitä sutjakkaasti loppuun saakka. Silti kokonaiskestoksi tuli 8,5 h eli pisin synnytys kaikista!

Neljännen lapsen raskausaika oli muuten helpoin ja vaivattomin kaikista ja vanhan kansan selityshän oli, että koska hän oli poika ja aiemmat tyttöjä. 

Mutta kuinkas sitten kävikään? Viides raskaus yllätti vaikeudellaan. 

Olin ensimmäisen kolmanneksen niin pois pelistä, että olisin voinut vain nukkua. Voin pahoin koko ajan enkä ollut tiennyt mitä väsymys voi olla ennen tätä kokemusta.  

Hoidan työkseni uupumukseen sairastuneita ja ensimmäistä kertaa elämässäni omakohtaisesti ymmärsin heitä: halusin tehdä niin paljon, mutta en pystynyt. En yksinkertaisesti pystynyt.

Olen todella ihmeissäni miten kykenin olemaan töissä sen ajan, mutta jossain sumussa kahlasin päivät läpi, toivoen että kohta helpottaa. Ja helpottihan se onneksi!

Ajattelimme uskomuksiin nojaten, että koska neljäs (helpoin) ja viides (vaikein) raskaus poikkeavat toisistaan kaikkein eniten, on tämä viides varmaankin tyttö. (Huolimatta siitä, että olin sanonut Jarkolle, etten usko hänen tekevän muita kuin poikia. 😄)

Pieneksi yllätykseksemme rakenneultrassa lääkäri kuitenkin kertoi meille olevan tulossa toinen poika. Kun kysyimme kuinka varma hän on asiasta, vastasi hän ykskantaan: “Varma”. Se oli siis sillä selvä. 😅

Viides raskaus sujui ensimmäisen kolmanneksen jälkeen hyvin muuten, mutta pelkäsin raastavan paljon. Olin jatkuvasti huolissani vauvan liikkeistä, kasvusta, terveydestä. Olin toki ollut aiemmissakin raskauksissa, mutta nyt pelkoni oli välillä neuroottisella tasolla.

Rakenneultra helpotti jonkin verran, mutta silti jaksoin pelätä ja olla huolissaan loppuun saakka. Se on yksi niistä syistä, mikä teki niin helpottavaksi sen päätöksen, ettei meidän perheeseen tule enää yhtään lasta. 

Mitä enemmän lapsia, sitä pidemmät synnytykset

Viidennellä kertaa (olin silloin 36-vuotias) osasin jo ounastella, että synnytys saattaa kestää, mutta en kuitenkaan arvannut, että edellinen kerta oli verrattain pikajuoksu maratonin rinnalla. 

Nimittäin viidettä lastamme tehtiin yksi yö, seuraava päivä ja vielä sitä seuraava yö aina pikkutunneille saakka. (Ja lähtöä oltiin tehty jo edeltävänäkin yönä, mutta sitten saatiin päivän tauko, yöllä taas jatkettiin.) Synnytyksen virallinen kesto ei tosin ollut kuin viiden tunnin tietämillä, mutta supistusten määrä oli moninkertainen aiempiin verrattuna. Vihdoin hän siis syntyi ja viikot näytti tällöin 41+3.

Joskus on tullut vastaan juttu, että jos on useampia lapsia, saattaa synnytykset pidentyä, mutta en löydä äkkiseltään nyt tähän mitään tieteellistä tueksi. (Kertokaa ihmeessä, jos tiedätte joku asiasta enemmän!) Oli miten oli, ei se siinä tilanteessa paljoa lohduttanut. 🙈

Pääasia tietenkin on, että kaikki raskaudet ovat menneet suuremmitta draamoitta ja olen saanut synnyttää viisi tervettä ja hyvinvoivaa lasta. Se ei ole itsestäänselvyys, enkä siksi enää edes uskaltaisi ajatella uutta vauvaa.

Tosin vaikka ajatukseen liittyy paljon pelkoa, huolta ja riskejä, eivät ne ole ensisijaiset syyt miksei perheeseemme tule kuudetta lasta. Tosiasiassa elämässä on nyt niin paljon muuta innostavaa, että tämän elämänvaiheen raskauksineen, synnytyksineen ja vauva-aikoineen jätämme tyytyväisinä ja kiitollisina taakse nyt, kun kuopus on täyttänyt vuoden. 🙏 

Mites teillä, onko teillä perheessä useampia lapsia? Onko paljon eroja odotusajoissa ja maailmaan tulossa? 😅

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *