Downshifting,  Mieli ja keho,  Raha,  Työ

Kiire, stressi ja uupumus – työelämän uusi normi?

Onko teille muille tullut semmoinen tunne, että tänäpäivänä työnteko on todellista vasta, kun on kiire ja työtä on liikaa? Että muuten sitä ei lasketa. 

Kiireestä on tullut uusi normi, automaatio, joka kuuluu itsestäänselvänä osana työelämään ja ulottaa kouransa myös vapaa-ajalle – jos sitä ylipäätään kiireisen työn ja yksityiselämän jälkeen jää, siis vapaata aikaa.

Nyky-yhteiskunnassa tuntuu kaukaiselta ajatus, että omarytmisyys, eli elämä itseä ja omaa luontaista rytmiään kunnioittaen, olisi prioriteetti tai edes optio.

Että asioita tehtäisiin oma hyvinvointi edellä.

Sen sijaan aikatauluista ja velvollisuuksista on tullut meille elämää ohjaava, kaikkitietävä isäntä.

Kuten Giséla Linde sanoo kirjassa “Lev enklare – Idéer för en hållbar livstil” (vapaa käännös):

Kaikilla tasoilla, niin työelämässä kuin yksityiselämässäkin, ovat aikataulut ja velvollisuudet korkein prioriteetti. Ensin tulee se, mitä voidaan laskea tai mitata. Elämässä on jatkuvasti miljoona asiaa, jotka pitää muistaa, joihin pitää ottaa kantaa, jotka pitää suunnitella, valmistella ja kontrolloida.

 

Ne muut jutut - lepääminen, halaaminen, laiskottelu, leikkiminen, sairastaminen - ne me hoidetaan myöhemmin. Jos jää aikaa.

 

Keskellä materialistista yltäkylläisyyttä meillä ei ole aikaa elää sitä elämää, mitä haluaisimme. Silti aika on oikeastaan ainoa, mitä meillä on.

Voisiko olla olemassa vaihtoehto?

Helppohan pehmeämmästä työelämästä on haaveilla täältä vanhempainvapaalta käsin, mutta ehkä nyt juuri onkin sopiva hetki valmistautua siihen, kuinka olisin elokuussa työpaikalleni riittävän tuottava työntekijä, joka silti saa tarpeeksi mahdollisuuksia palautua ja kehittyä työpäivän aikana.

Sillä huolimatta siitä, että palaan tekemään vain puolikasta työaikaa, on silläkin ajalla arvo – sekä työpaikalle että itselleni.

Tarkoitus ei siis ole näännyttää itseäni niinä tunteina, jotka työpaikallani käytän, ja hoitaa palautuminen vasta kotona ja vapaalla – kuten ennen olen ollut taipuvainen ajattelemaan ja tekemään.

Hyvinvoiva ja oman päivänsä järkevästi rytmittävä työntekijä on kaikista kannattavin resurssi työnantajalle.

Ja siitä hyvinvoinnista on helppo ammentaa intoa ja kehitysmieltä myös tuleviksi työvuosiksi.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *