kauneusihanteet blogi
Me,  Mieli ja keho

Jos ihailen mieheni sixpackia, tekeekö se minusta pinnallisen?

Peittää harmaat hiukset, tasoittaa ihoa, korostaa vyötäröä, kohottaa povea, pyöristää peppua, tuo esiin lihakset. Me altistumme ohjeille siitä, miltä meidän kuuluisi näyttää tai miten ulkonäköämme tulisi muokata ihan kaikkialla. Treeniohjelmissa, vaatemainoksissa, kampaajalla, facebookin uutisvirrassa, kaverin kanssa jutellessa. 

Jos teemme näin tai ostamme tämän, olemme askeleen lähempänä... mitä? Onnea, hyväksyntää, arvostusta?

 

Tiedämme kyllä järjellä, ettei homma toimi niin, mutta silti se houkuttaa. 

 

Olla "paras versio" itsestään. 

Mutta kun se paras versiohan on silti keksittyä höttöä. Ihmisten luomia kauneusihanteita. Eikö paras versio itsestä ole aito ja rehellinen minä, joka voi hyvin ja huolehtii itsestään ja terveydestään? 

Kun vauva syntyy tähän maailmaan, on hänellä väliä vain hoivaajan kehon tuomalla lämmöllä, pehmeydellä ja turvalla. Ei sillä kuinka timmit lihakset tai eloisat hiukset hänellä on. 

Sen lisäksi, että kauneusihanteiden hypetys saa meidät muokkaamaan kehoamme ja ostamaan parempaa huomista, se myös muuttaa maailmankuvaamme. Ja asettaa itsetuntomme löysään hirteen, ulkoisen mielipiteen varaan.  

Huomaamattamme näemme tietynnäköiset ihmiset paremman näköisinä. Esimerkiksi virheetön ja päivettynyt iho, hoikka/lihaksikas keho, tuuheat hiukset, isot silmät, pitkät ripset, korkeat poskipäät, jne. ovat ominaisuuksia, joita olemme oppineet pitämään automaattisesti kauniina. Katsokaa vaikka Disneyn elokuvia, jos ette usko. 

Ja kyllä, on totta, että mainosmaailma on viime vuosina vähän laajentanut mallivalikoimaa “aidon kauneuden puolesta”, mikä on hyvä juttu, mutta edelleen paino on sanalla vähän

Edelleenkin mainosten “kurvikkaammat” naiset vastaavat kauneusihanteita – missä esimerkiksi kaikki omenavartaloiset piilottelevat? Ihan tavallinen vartalomalli, mutta jota kantavan tulisi joko piiloutua tai pyrkiä aktiivisesti muuttamaan kehonsa muotoa (treenaamaan vyötärö esiin tai korostamaan sitä pukeutumisella) ollakseen hyväksytty kauneusihanteiden mittapuulla. 

Ja tottakai osaamme kyseenalaistaa ja miettiä historiaa. Milloin on ollut pinnalla kurvikkaat vartalot, milloin heroin chic, milloin fitness. Olen ymmärtänyt liki 18-vuotiaalta esikoiseltani, että tällä hetkellä suositaan naiskeho-ihanteissa vartalomallia, jossa on kapea vyötärö, mutta joka on persevä ja reitevä (voi tälle olla jokin kauniimpikin nimi, mutta näin sen ymmärsin).

Eli kyllä kyllä, me ymmärrämme sen, että kauneusihanteet muuttuvat, ovat aina muuttuneet ja että ne ovat ihmisten keksintöä. Mutta silti me kannatamme niitä, toimimme niiden mukaisesti. 

Kuten esikoiseni sanoi: Tottakai jokainen ymmärtää, että se (kauneusihanteiden tavoittelu) on ideologisesti perseestä, mutta kuka haluaa jäädä ulkopuolelle?

Missä seison itse tässä viidakossa?

En tiedä. Vähän hukassa. Olen tätä ristiriitaa pohtinut jo kirjoituksessani Kannattaa aina kehua, kun joku näyttää hyvältä. Vai kannattaako? enkä tiedä olenko edelleenkään tullut hullua hurskaammaksi. 

Suhde ulkonäköön on muuttunut koko ajan enemmän hälläväliä-meinigiksi ja se johtuu pitkälti arvostavasta parisuhteestani. Jos tilanne olisi toisin, voisin kipuilla kelpaamisen tarpeen kanssa suurestikin. Nyt jaksan harvoin meikata ja hiusten harjaaminenkin on vähän niin ja näin. 😅

Mutta jos mietitään jutun alkuperäistä kysymystä, niin vastaus on kyllä. Kaikkeen.
Kyllä, ihailen mieheni vartaloa, koska se on kauneusihanteiden mukainen.
Kyllä, olen pinnallinen ja opittujen ideaalien uhri. 
Kyllä, se on ideologisella tasolla tosi väärin Jarkkoa (tai ketä tahansa) kohtaan, että arvotan hänen vartaloaan keksityn soopan pohjalta ja vain siksi, että hän sattuu kuulumaan siihen marginaaliin ryhmään erottuvine lihaksineen, virheettömine ihoineen. 

Puolustuksekseni on sanottava, että rakkauteni häneen ei ole tippaakaan ulkonäöstä riippuvainen. 

Mutta on se epäreilua silti. 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *