vauva taapero
Me,  Remontti

Järjetön vauvavuosi – kuinka selvisimme hengissä?

Viides lapsemme täyttää huomenna vuoden. Kun alan summata kulunutta vuotta, henki meinaa salpaantua. 

Maraton-harjoittelu, kodin ja irtaimiston myynti, vuokrakodin etsintä, muutto, kakkosautosta luopuminen, 120-vuotiaan talon osto, sen järjettömän suuri pelastustyö, koronakevät eli kolmen lapsen kotikoulu ja yhden päiväkotipaikan irtisanominen, mökin ja irtaimiston myynti, vuokrakodin irtisanominen, uusi muutto, kaksi viikkoa ilman juoksevaa vettä, koiranpentu. 

Nämä siis siihen perus-intensiteetin päälle, mitä viisi-lapsisessa vauvaperheessä arjen voi olettaa olevan. 🙈

Maraton-harjoittelu

Muutama viikko vauvan syntymän jälkeen aloimme varovasti, mutta hyvin päämäärätietoisesti ja tavoitteellisesti treenata maratonille. 

Innostus nousi kunnon kohenemisen myötä ja syksy-loppuvuosi treenasimme 5-6 kertaa viikossa. Jarkko juoksua, potkunyrkkeilyä, jääkiekkoa ja kuntosalia, itse juoksua/sauvakävelyä, kuntosalia, pilatesta ja lantionpohjatreeniä.

maraton harjoittelu blogi
Vaikka harjoittelimme kestävyysjuoksua, kävi Jarkko testaamassa kerran juosta 10 kilometriä. Huolimatta siitä, ettei hän ole koskaan aiemmin harrastanut juoksua, mutta toki liikuntaa ikänsä, juoksi hän kympin 55 minuuttiin (no on hän juossut armeijassa Cooperissa 3000 metriä, että jotain pohjaa siellä on kyllä jo ollut 😅).

Näin suurella volyymilla tehty treenaaminen kuitenkin oli turhan haastava kombo tässä perhetilanteessa ja maraton-haaveet haudattiin, kun päätimme ostaa Hellelundin ja tajusimme, mikä urakka meillä on tässä edessä.

Se oli täysin oikea ratkaisu, vaikka maraton ei poissuljettu haave ole edelleenkään. Harjoittelu sytytti kuitenkin kipinän aktiiviliikkumiseen myös minulla – ikuisella on/off-liikkujalla ja siitä alkaen olen pitänyt liikuntaa osana arkeani mahdollisuuksien mukaan. 

Kodin ja irtaimiston myynti

Asuimme vauvan syntyessä kolmikerroksisessa rivitalo-asunnossa ja olimme jo pidempään miettineet, että se ei ole paras mahdollinen ratkaisu kasvaneelle perheellemme. Lisäksi asunnon kulut olivat niin korkeat, että laskeskelimme pystyvämme löytämään edullisemmankin asumismuodon. 

minimalistinen sisustus
Asunto laitettiin myyntiin elokuun lopussa ja samalla käynnistyi aktiivinen vuokrakodin etsintä.

Huolimatta siitä, että kävimme katsomassa muutamia myyntikohteita, emme halunneet ostaa mitään, kun emme tienneet varmaksi mitä haluamme. 

Ainoa harmi oli, että näkemämme vuokrakohteet (kaikki niistä omakotitaloja, meitähän on seitsemän henkilöä) olivat kaikki vähän turhan massiivisen remontin tarpeessa. 

Etsinnässä kävi vihdoin onni, kun laitoimme ilmoituksen paikallislehtiin. Meille soitti ihana Annika ja tarjosi heidän kotiaan vuokralle. 

Kävimme katsomassa pientä ja super-viehättävää taloa ja olimme myydyt. (Vai pitäisikö sanoa vuokratut?) Onneksi vuokraisäntämme hyväksyivät meidät vuokralaisikseen ja sovimme, että 1.11. pääsisimme muuttamaan uuteen kotiimme. 🤗 

Teimme siis vuokrasopimuksen tietämättä saammeko omaa kotiamme kaupaksi. Sitä kyseltiin kyllä vuokralle, mutta siihen emme halunneet ryhtyä. 

Jos olet joskus myynyt kotisi, tiedät, että sen myyntikuntoon laittaminen ei ole ihan pieni homma. 😬 Sen lisäksi uusi vuokrakoti oli osin kalustettu, joten samalla, kun valmistelimme muuttoa, kiihtyi tavaroista luopumis-mentaliteettimme ja muutimme uuteen kotiimme hyvin kevein kantamuksin. 

Ja muuttopäivänä 1.11. välittäjä soitti ja kertoi, että asunnostamme on tarjottu pyyntihinta. Itkin helpotuksesta. Olimme laskeneet, että n. puoli vuotta voimme pitää kahta kotia, mutta se syö säästöjämme inhottavasti. Onneksi niin kauaa ei tarvinnut odotella!

Kakkosautosta luopuminen

Tämä oli oikeasti tosi helppo juttu. Jarkko oli vaihtanut työpaikkaa ja uudessa työpaikassa hän ei tarvinnut joka päivä autoa. Sen lisäksi meidän molempien työpaikat, lasten koulut ja päiväkoti ovat kaikki n. kilometrin säteellä kotoa ja toisistaan, joten kaksi autoa oli totaalisen turha juttu. 

Suurin henkinen koettelemus oli varmaan Jarkon identiteetissä, joka ei ollut lainkaan tottunut siihen, että autoa ei tarvitse ruuvata joka viikko tai se ei pidä mitään ylimääräisiä ääniä. 🙈

Tässä yksi esimerkki Jarkon autoista, jotka edellä mainituista syistä vaihtuivat hyvin tiuhaan tahtiin. 

autosta luopuminen
Muistan yhdenkin kerran, kun esikoinen alkoi puhua jostain romuautosta vieras-parkkipaikalla ja kuinka se pilaa koko taloyhtiön maineen. Vähän aikaa summattuamme kävi ilmi, että se on Jarkon "uusi" auto. 😂🙈

120-vuotiaan talon osto

Minä olin hyvin huoleton vuokralla-asuja, kun Jarkko alkoi puhua haaveestaan laittaa kuntoon vanha hirsitalo. Hän oli toki puhunut siitä ennenkin, mutta nyt isompaan ääneen. Ihan niin isoon, että aloimme taas metsästää. Tammikuun alussa laitoimme lehteen ja nettiin pari ilmoitusta ja kuulostelimme. 

Sitten saimme soiton Hellelundista. Olimme törmänneet ilmoitukseen siitä aiemminkin, mutta hinta oli mielestämme liian arvokas suhteessa talon kuntoon. Puhelussa saimme kuitenkin kuulla kuinka suuri Hellelundin tontti on ja että siinä on paljon rakennusoikeutta jäljellä. 

Minä innostuin puhelusta, Jarkko jarrutteli. Kävimme katsomassa paikan päällä Hellelundia ja Jarkko innostui, minä jarruttelin. 🙈

vanhan talon tutkiminen
Hellelundia kuntotarkastettiin joka puolelta ja toisella kertaa följyssä oli myös perinnerakentamisen asiantuntija (kiitos T & M ❤️), jotka myötävaikuttivat ostopäätökseen.

Pääsimme myyjien kanssa hinnasta sopimukseen ja niin sitä alettiin valmistautua tähänastisen elämämme suurimpaan remonttiin. 

Koville massiivinen työ haastavassa elämäntilanteessa (ja maailman tilanteessa) on ottanut, sitä en kiellä, mutta nyt me jo asutaan täällä, se on paljon enemmän kuin mistä uskallettiin haaveilla!

Koronakevät

Huhhuh, lukiolainen, ylä- ja alakoululainen jäivät kotiin samalla, kun vilkas kaksivuotias. 

Kombo oli haastava, niin haastava, että Jarkko keräsi töissä kimpsunsa ja kampsunsa ja soitti esimiehelleen, että meillä on nyt päivisin viisi lasta kotona, joista yksi on vauva, ja se on niin vaativa kombo, ettei sitä yksi ihminen kunnialla hoida. 

miten koronavirus vaikuttaa meihin
Jarkko sopi työnantajansa kanssa, että Jarkko tekee kevään kotoa käsin töitä ja rytmittää tunnit niin, että voi olla apuna päivän aikana lasten kanssa. 

Olen tästä edelleen niin kiitollinen sekä Jarkolle että hänen työnantajalleen, että itku meinaa päästä! En tiedä kuinka oltaisiin pärjätty ilman.

Mökin ja irtaimiston myynti

Huhtikuussa kesken Hellelundin intensiivisimmän remontin laitoimme myyntiin rakkaan kesämökkimme

Meillä ei ollut enää sinne Hellelundin remontin jälkeen aikaa ja lisäksi toiseksi vanhin lapsista alkoi itsenäistyä niin, että pian emme olisi saaneet häntäkään enää sinne. 

Asiaan vaikutti myös taloudellinen puoli: mitä vähemmän omistamme, sitä vähemmän meidän tarvitsee tehdä töitä sen maksaaksemme. 

Saimme apua ja rutistimme mökin myyntikuntoon viikonlopussa, myyden samalla pari soutuvenettä ja asuntovaunun. Kiitos vielä mahtavalle talkooväelle! ❤️

Mökki meni kaupaksi jotenkin yhtäkkisesti ja huomaamatta jo parissa viikossa, sitä ei ehditty stressata missään vaiheessa. Päinvastoin, vähän tuli haikea olo, että nytkö se jo meni. 😅

Vuokrakodin irtisanominen ja muutto

Muutosta en ole vielä kirjoittanut, tarkoitukseni on ollut, mutta haluaisin ottaa siihen teille paljon kuvia uudesta kodista ja aina tuntuu, että täällä on liian keskeneräistä.

Mutta voi se olla, että siltä tuntuu vielä vuosien päästäkin, että ehkä mä vaan otan ne kuvat. 😅

Joka tapauksessa muutto oli aika kova homma, vaikka tavaraa ei ollut paljoa, mutta se vanhan kodin siivoaminen on aina niin iso juttu. Ikkunoiden, kaappien, seinien, saunan, kylppärin, kaiken mahdollisen pesu niin tarkkaan kuin suinkin. Saatiin onneksi jälleen paljon apua, mutta oli siinä silti enemmän kuin riittävästi työtä itsellekin. 

Oli henkisesti todella palkitsevaa ajaa pihasta 30.6. pesuvälineiden kanssa uuteen kotiin! 

muuttosiivous
Ihana paikka oli asua, mutta helpotus oli saada keskittyä enää vain yhteen kotiin.

Arki ilman juoksevaa vettä

Muutimme Hellelundiin kesäkuun lopulla. Tiesimme, että riski siihen, että vedet ei ole vielä kytketty, on olemassa, mutta emme arvannet, että siinä kestäisi kaksi viikkoa ennen kuin saamme vettä. 

Hommassa oli omat haasteensa ja omat hermoni meinasivat loppua odotteluun, mutta ainakin nyt jälkeenpäin osaa arvostaa sekä vettä että viemäröintiä ihan eri tavalla. 😅

Koiranpentu

Meidän Voldemort eli Voltti eli Vola eli Voltsu eli Voltsukka eli Volatsuikkeli haettiin meille 11.7. Hän on valloittava tyyppi, mutta käy välillä niin saamarin paljon hermoille – eli ihan perus-koiranpentu. 😂

irlanninsusikoira
Päätimme etukäteen, ettemme halua koiralta huonoja käytöstapoja kuten kerjäämistä, haukkumista, hihnassa vetämistä, vasten hyppimistä, etuilua, rynnimistä. Tämähän tarkoittaa siis sitoutumista systemaattiseen koulutukseen. 

Koulutus ei ole aina helppoa, mutta Voltti on oppinut todella hyvin! Olen oikeasti super-ylpeä sekä koirasta että meistä – ennen kaikkea meidän 13-vuotiaasta, joka on tehnyt ison työn hienon hihnakäytöksen opettamisessa.

Toki koulutus on vasta alussa, mutta Voltti hoksaa jo perusjutut: rinnalla kulkemisen, kontaktin hakemisen, käsikosketuksen ja nyt Voltti jo istuu ja odottaa kunnes saa luvan syödä tai tulla ihmisen perässä ulos. 

Toki uhmaamista ja mielenosoitusta esiintyy samoin vinkumista, pureskelua ja haukkumista, mutta ei-toivottu käytös sammuu aika nopeasti, kun sillä ei saa mitään huomiota.

Huomenna tasan vuosi

Huomenna on siis tasan vuosi siitä, kun kuopuksemme ponkaisi maailmaan aamuyöllä ja aamulla lapset tulivat katsomaan uutta tulokasta (paitsi esikoinen, joka oli katsomassa tulokkaan sijaan Ed Sheerania, mutta heti sen jälkeen tulokasta 😅).

Kahta päivää vaille kaksi-vuotias tuore isoveli oli siihen aikaan niin vilkas, että hän vain juoksi, hyppi, höpötti, paineli sairaalasängyn napeista sitä ylös ja alas ja ajattelin vain, että kuinka hemmetissä me tulemme selviämään vauvavuodesta hengissä.

Ilmeisesti keksimällä siihen järjettömän määrän kaikkea ekstraa. 😂

vauva 12 kk
Joten riemuitkaamme siitä, että selvisimme tähän saakka kunnialla ja toivokaamme kuopuksen toisesta ikävuodesta huomattavasti rauhallisempaa ja tapahtumaköyhempää. 🙈

2 Comments

  • Pikkupallero

    Onpa kiva että löysin blogin! Olen utelias suurperheen arjesta, haaveissani on iso perhe mutta kukkaro ei anna myöden 😀 olisi kiva lukea paljonko ruokaa ja rahaa menee tämänkokoisen perheen pyörittämiseen. Ja lasten harrastuksista jne.

    • Marjo

      Hyvä idea! Meillä lapset on syntyneet hyvin vaihtelevaan rahatilanteeseen, välillä erittäin erittäin tiukkaan ja välillä löysempään, mutta koskaan heitä ei ole suunniteltu taloudellisilla perusteilla (vaikka olisi ehkä ollut tarpeen 🙈) ja asiat on silti aina järjestyneet. Niin kuin niillä on tapana. Että bensaa vaan sun haaveille ja pistän toiveaiheesi mietintämyssyyn!

Leave a Reply to Pikkupallero Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *