marjo vuorinen hellelund
Me,  Mieli ja keho

Hei vähän yksityisyyttä please!

Tajusin tämän asian jokin aika sitten, kun lykin kitisevää vauvaa vaunuissa ja itkin väsymystäni. Meidän nykyisen vuokrakodin tontilla ei ole yhtään soppea, jonne joku ei näkisi. Se on täysin avoin joka suuntaan ja tiheästi naapureiden ympäröimä. 

Huolimatta siitä, että tontti on hieno ja talo tunnelmallinen, katseeni sinkoili ympäriinsä pakokauhuisena. Ei, ei yhtään soppea ja minä haluan itkeä ilman yleisöä. 

Pihapiirin suojaisuus on asia, joka on noussut arvoon arvaamattomaan vasta kun sitä ei ole. 

Meidän nuorimmat karkailee ulos ja näin lämpimillä keleillä usein ilman rihmankiertämää. Ja kaipa se on ihan fine, mutta silti olo tuntuu jotenkin epämääräiseltä. Niin kuin olisi kaiken keskipisteenä (niin kuin tietyllä tapaa maantieteellisesti ollaankin) ja lapsetkin vielä alasti. 

Tämä tunne saa minut nykimään yöpaidan helmaa varhaisina aamuina, kun kierrän ympyrää pihalla vaunujen kanssa. Pitämään katseen maassa ja pyyhkeen myös hartioilla kulkiessani saunalta sisälle, jos on vielä valoisaa. Olemaan menemättä pihalle, vaikka päivä olisi kuinka kutsuva.

Olenko se vain minä?

Hellelundissa olen huomannut olemukseni pihamaalla jotenkin vapautuneemmaksi. Tontti on sisäpihan puolelta hyvin suojaisa ja meillä on vain toisella puolen naapurit, jotka asuvat siinä. Ja sitä paitsi he ovat hyvin mukavia. 😊 Toisella puolen on autokorjaamo (en tosin tiedä onko se nykyään enemmän varastona). 

Piknikit, pesuvatileikit, grillaamiset tapahtuvat kuin luonnostaan siellä, huolimatta, että olemme remontin jaloissa ja yltäpäältä hiekassa

vanha piha
saunamokki pihamokki
Sisäpihan takaosa ennen puistoa.

Kun saunarakennus on pykätty, on pihamme vieläkin “suljetumpi”. Ja se jotenkin puhuttelee minua. 

Älä käsitä väärin, tykkään tosi paljon ihmisistä ja rummutan vahvasti esimerkiksi naapurikontaktien puolesta. Mutta jotenkin haluan pitää näpeissäni sen valinnan, että olenko “saatavilla” vai en – ymmärrätkö mitä tarkoitan?

Esimerkiksi aikoinaan meidän mökki valittiin suurimmaksi osaksi tontin suojaisuuden ja yksityisyyden vuoksi. 

Miten sinä koet asian, olenko ainoa, joka tämmöisen perään haikailee? Kyllähän meitä “mökille” piiloutujia on muitakin eikö? Vai onko se vain tämä Hellelundin akka, joka on outolintu. 🙈

PS. Tontin suojaisuuden ohella minua puhuttelee vahvasti luonnonmukainen puutarha. Olenkin googlaillut viime aikoina miten perustaa niitty omalle pihalle. Tähän tosin liittyy suojaisuutta vahvemmin laiskuutemme nurmikonleikkuu- ja trimmaus-rumbaan. 😂🙈 Sitä paitsi eikö pihamaalle tallatut polut ole aika sympaattisia. 😅

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *