• vaipoista luopuminen
    Downshifting,  Me,  Minimalismi

    Vauva 12 kk ja vaippa pois?

    Olen pyrkinyt aloittamaan pottaharjoittelun lasten kanssa aikaisin ja neljännen lapsen kanssa treenasimme päivittäin aktiivisesti puoli-vuotiaasta alkaen. Päivävaippa jäi kokonaan pois 1v 10 kk iästä ja kuivaa yövaippaa roikutimme mukana vielä vuoden sen jälkeen.  Nyt kuopuksen kanssa pottaharjoittelu on ontunut verrattain tosi paljon. Potalla käynti on ollut hyvin satunnaista eikä sinne ole mitään tullut edes vahingossa.  Ja ymmärtäähän sen. Tässä on ollut vähän muuta. 🙈 Nyt kuitenkin viime päivinä ikään kuin vahingossa vuoden vanha kuopuksemme on patsastellut sisällä ja pihalla ilman vaippaa ja housuja. Mikä on tarkoittanut erittäin aktiivista pottatreenailua…! 😅 Olin kuopuksen odotusaikana kovin kiinnostunut vauvan luonnollisesta vessahätäviestinnästä, mutta rahkeet ei yksinkertaisesti riittäneet vastasyntyneen vaipattomuuteen. Silti tässä on ollut vähän sama…

  • Me

    Otettiin lapselta tutti pois ja persoona muuttui

    Kuopuksemme opetettiin pian syntymänsä jälkeen syömään tuttia ja se onnistui hyvin. Perheen viidestä lapsesta ainoastaan esikoinen on hanskannut homman yhtä suurella innolla, joten kokeneita vierottajia emme olleet.  Tutti on toiminut tarpeellisena lohduttajana, mutta viime aikoina ollaan huomattu kuopuksemme taipumusta tutin viihdekäyttöön. 😅 Olemme silti yrittäneet olla tarkkoina siitä, että tuttia käytettäisiin vain unille laitettaessa, mutta välillä se on unohtunut kuopuksen suuhun heräämistä rauhoittamaan ja välillä sitä on käytetty oikomaan mutkia. Ja se on rehellisesti sanottuna vähän kirvellyt sydäntä. Tottakai turhanpäiväistä kitinää voi hoitaa tutilla, mutta välillä on tuntunut, että tyypillä on oikeasti asiaa ja ohitamme sen laittamalla tutin suuhun.  Olin passiivisesti miettinyt oikeaa ajankohtaa tutista luopumiselle, mutta meille tyypilliseen tapaan…

  • vauva taapero
    Me,  Remontti

    Järjetön vauvavuosi – kuinka selvisimme hengissä?

    Viides lapsemme täyttää huomenna vuoden. Kun alan summata kulunutta vuotta, henki meinaa salpaantua.  Maraton-harjoittelu, kodin ja irtaimiston myynti, vuokrakodin etsintä, muutto, kakkosautosta luopuminen, 120-vuotiaan talon osto, sen järjettömän suuri pelastustyö, koronakevät eli kolmen lapsen kotikoulu ja yhden päiväkotipaikan irtisanominen, mökin ja irtaimiston myynti, vuokrakodin irtisanominen, uusi muutto, kaksi viikkoa ilman juoksevaa vettä, koiranpentu.  Nämä siis siihen perus-intensiteetin päälle, mitä viisi-lapsisessa vauvaperheessä arjen voi olettaa olevan. 🙈 Maraton-harjoittelu Muutama viikko vauvan syntymän jälkeen aloimme varovasti, mutta hyvin päämäärätietoisesti ja tavoitteellisesti treenata maratonille.  Innostus nousi kunnon kohenemisen myötä ja syksy-loppuvuosi treenasimme 5-6 kertaa viikossa. Jarkko juoksua, potkunyrkkeilyä, jääkiekkoa ja kuntosalia, itse juoksua/sauvakävelyä, kuntosalia, pilatesta ja lantionpohjatreeniä. Vaikka harjoittelimme kestävyysjuoksua, kävi Jarkko testaamassa…

  • vauva 11 kuukautta
    Me

    Vauvan onnettomuus, joka pisti kaiken mittasuhteisiin

    Sekunnin murto-osassa kaikki katosi. Työnjako, tehtävä-listat, harmitus hukassa olevasta liesitasosta. Tilan täytti eksistentiaalinen hätä, pelko, paniikki ja suru. Meidän 11-kuinen vauvamme veti kupillisen kiehuvaa vettä kasvoilleen ja rinnalleen. Shokista huolimatta säilyimme kuin ihmeen kaupalla toimintakykyisinä, antamamme ensiapu oli nopea ja sitä jatkettiin sairaalassa, jonne saavuimme alle 10 minuutissa. Paikalle hälytettiin päivystävän lääkärin ohella lastenlääkäri, joka otti vetovastuun hoidosta. Vauva sai samantien morfiinia kipuunsa ja palovammataitosten asettelu aloitettiin.  Samalla tarkkailtiin vauvan happisaturaatiota, sykettä ja lämpötilaa – kiehuva vesi oli osunut hengitysteiden alueelle ja palovammataitokset viilentävät pientä kehoa voimalla.  Me lauloimme ja heijasimme, pussailimme ja silittelimme päälakea, kerroimme kuinka rakas hän on ja kuinka hän paranee kyllä, äiti ja isi on tässä,…

  • 8 kk vauvan kasvu ja kehitys
    Me

    Mitä jos sittenkin vielä kuudes lapsi?

    Nyt kun kuopuksemme on täyttänyt kahdeksan kuukautta, osaa hän kontata, istua, ottaa pari askelta tukea vasten. Eli meillä ei ole enää pikkuvauvaa talossa! Ajatella! Samalla arki on helpottunut huomattavasti – vaikka se edelleen intensiivistä on, niin ei mitään verrattuna vauvan pariin ensimmäiseen kuukauteen, jolloin hän viihtyi vain sylissä, kun taas juuri kaksi vuotta täyttänyt isoveli viihtyi vain liikkeessä. Siinä oli soppaa enemmän kuin pystyi kerralla syömään, mutta jotenkin sitä selvittiin.  Ja noista ajoista on muodostunut katastrofi-janani toinen ääripää – silloin, kun tuntuu, että elämä koettelee, vertaan aina noihin pariin kuukauteen. “Jaa no, eihän tää sit oo pahakaan.” 😀 Nyt vauva-ajan jäädessä viidennen kerran taakse, ajattelen ensimmäistä kertaa “Thank God!” Aikaisemmilla…