• murre hellelund
    Me

    10 murresanaa, joihin puolison on vain pakko sopeutua

    Parisuhteessa sovittelemme yhteen kaksi totaalisen erilaista murrealuetta: Varsinais-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan.  Jarkko on kotoisin Loimaalta, jonka murre on Turku-vetoista sekoitettuna tampereen kieleen (Help me God) ja itse Haapajärveltä, jonka murre on pitkälti Oulua miinus “Nää”, jota korkeintaan vitsillä joskus käytetään.  Huolimatta siitä, että kotipaikkakunnalta pois-asutut vuodet ovat “siistineet” murteitamme (mikä sinänsä on harmi!), on tietyt sanat niin lujassa, että niihin ei auta kuin sopeutua. Puolin jos toisin.  1. Pahki Siitä ei edes ole niin kauan, kun ymmärsin, että sana “pahki” ei olekaan yleiskieltä, että joka ikinen suomenkielinen ei sitä sanaa tunne saati käytä. (Tämä asia järkyttää mua edelleen.) Sana pahkihan kuvaa samaa kuin törmääminen, mutta on parempi ja käyttökelpoisempi sana. Eli…

  • kannattaako sanoa lapselle kylla
    Me

    Haluaisin sanoa lapselleni kyllä, mutta en ehdi enkä jaksa

    Äiti ei nyt ehdi, äitillä on tää kesken, nyt äiti ei oikeasti jaksa, oota vähän äiti kattoo sen sun kans kohta. Tämä on valitettavan tuttu mantra tällä hetkellä eikä yhtään toivottava, ei kenenkään kannalta.  Nyt kun Jarkko on Hellelundin remontissa kiinni suurimman osan vapaa-ajasta, ollaan jouduttu tinkimään asioista, joissa normaalisti ollaan tarkkoja esimerkiksi lämmin ruoka kasviksineen, ulkoilu, ruutuaika. Ja leikkiminen! Jarkko on niin super-hyvä ja innokas leikkimään ja minä laiska ja maailman ei-luovin. 🙈 Olen antanut armoa itselleni ja ajatellut, että nyt mennään luvan kanssa siitä, mistä aita on matalin, sillä vilkkaan taaperon jäätyä päiväkodista kokoaikaisesti kotiin samaan aikaan kolmen kotikoululaisen kanssa on ollut kiitettävän intensiivinen kombo. Siihen päälle 9-kuinen…

  • naisten tyot miesten tyot
    Downshifting,  Me,  Minimalismi

    Miksi meillä on miesten työt ja naisten työt?

    Arjen kotiaskareet jakautuvat meillä hyvin tasaisesti etenkin, jos molemmat meistä on kotona. Molemmat yhtälailla laittaa ruokaa, leipoo, siivoaa, pyykkää, vastaa lasten tarpeisiin (yötä päivää). Minä olen päävastuussa raha-asioista, ruokasuunnittelusta ja ostosten tilaamisesta, Jarkko kaupassa käynnistä ja kierrätyksestä. Mutta ne me kuitenkin osaamme molemmat eli nälkään, likaan ja rahapulaan ei kukaan kuole, vaikka toinen meistä olisikin pois.  Eli kiitettävän tasa-arvoista eikö totta? Lähtökohtaisesti kyllä, mutta jos luetellaan asiat, joita minä teen ja Jarkko ei, niin äkkiseltään tulee mieleen vain yksi asia: ompelu. Ja Jarkko varmastikin mielellään opettelisi tekemään sen, jos häntä siihen kysyttäisiin! 😀 Jos taas mietitään, mitä Jarkko tekee ja minä en, on lista loputon. Hän vaihtaa renkaat, korjaa kaikki,…

  • 8 kk vauvan kasvu ja kehitys
    Me

    Mitä jos sittenkin vielä kuudes lapsi?

    Nyt kun kuopuksemme on täyttänyt kahdeksan kuukautta, osaa hän kontata, istua, ottaa pari askelta tukea vasten. Eli meillä ei ole enää pikkuvauvaa talossa! Ajatella! Samalla arki on helpottunut huomattavasti – vaikka se edelleen intensiivistä on, niin ei mitään verrattuna vauvan pariin ensimmäiseen kuukauteen, jolloin hän viihtyi vain sylissä, kun taas juuri kaksi vuotta täyttänyt isoveli viihtyi vain liikkeessä. Siinä oli soppaa enemmän kuin pystyi kerralla syömään, mutta jotenkin sitä selvittiin.  Ja noista ajoista on muodostunut katastrofi-janani toinen ääripää – silloin, kun tuntuu, että elämä koettelee, vertaan aina noihin pariin kuukauteen. “Jaa no, eihän tää sit oo pahakaan.” 😀 Nyt vauva-ajan jäädessä viidennen kerran taakse, ajattelen ensimmäistä kertaa “Thank God!” Aikaisemmilla…

  • vanhan hirsitalon remontointi
    Downshifting,  Me,  Raha,  Remontti

    Miksi sitä on niin vaikea uskoa, että me muutetaan kesällä?

    Meiltä on kysytty moneen otteeseen, että milloin meinataan muuttaa Hellelundiin ja kun vastaamme, että kesä olis haaveissa, on reaktio aina yhtä epäuskoinen. Ja kun katsoo vaikka tuota kuvaa, niin onhan se reaktio hyvin helppo ymmärtää. 😀 Mutta tässä avaimet käteen-maailmassa meiltä usein unohtuu, että ei kaiken tule olla valmista. (Kun ei se kuitenkaan koskaan sitä ole.) Emme mekään ole muuttamassa valmiisen kotiin, vaan asuttavaan kotiin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ennen muuttoa alakerta on pääpiirteittäin rakennettu – ainakin, että sieltä löytyy pesutilat ja keittiön alku.  Tällöin vanhin tytöistä saa käyttöönsä meidän makuuhuoneeksi suunnitellun huoneen, 13v. ja 10v. saavat yhteismajoituksen poikien huoneesta ja me nukumme Jarkon ja poikien kanssa salin puolella.…

  • Me

    Miten koronavirus vaikuttaa meihin?

    Tuntuisi oudolta sivuuttaa koronavirus blogissa, koska sen vuoksi asetettu poikkeustila vaikuttaa tietenkin myös meidän arkeen ja sitä arkeahan kuitenkin täällä teidän kanssa jaan. Taapero on ollut normaalisti 2-3 päivää viikossa päiväkodissa ja isommat lapset koulussa. Ja nyt tilanne on kovin toinen. Erityisen kiitollinen tässä tilanteessa olen kuitenkin siitä, että meillä ei ole erityistä huolta kenestäkään läheisestä ja että minä olen valmiiksi päivisin kotona. Onni on myös se, että me olemme kaikki perusterveitä eikä poikkeustilalla ole suurempaa vaikutusta meidän talouteen. Arjen sujuvuutta helpottaa se, että meillä on valmiiksi tarkat rutiinit, olemme muutenkin paljon kotona ja tottuneet kehittämään tekemistä kotosalla, joten arkeen tämä ei sinänsä ole hirveän iso muutos. Olen tyytyväinen myös…

  • Downshifting,  Me,  Mieli ja keho,  Raha

    Mitä lapsiperhe voi tehdä vapaapäivänä ilman rahaa?

    Eilen oli kyllä tosi hyvä päivä, kaikinpuolin. Aurinkoinen ja leppoisa lauantai. Aloitin sen kolmestaan kahden nuorimman lapsen kanssa, meditoin ja tein aamujumpan taaperon ja vauvan vaihtelevalla avustuksella, lastenohjelmien säestyksellä. Sen jälkeen vauva meni jo ensimmäisille “päivä”unilleen (6.30) ulos vaunuihin ja me alettiin taaperon kanssa häntä lainatakseni “pelata palapeliä” ja sen jälkeen päätettiin leipoa pullaa.  Sitten heräsi vauva ja sen perään Jarkko. Esikoinen tuli yllättävän aikaisin meidän kanssa pullabrunssille ja lähti siitä sitten omille menoilleen.  Sitten Jarkko rakenteli lasten kanssa majoja ja leikki piilosta, minä seurailin toisella silmällä ja toisella luin. Saatiin kahvivieras ja vaihdettiin kuulumiset, samalla viikkasin ja lajittelin puhtaat pyykit. Kahvivieraan lähdettyä pojat meni päiväunille ja me uppouduttiin omiin…

  • Me,  Minimalismi,  Raha

    Lasten lelut – vähemmän tavaraa, enemmän tekemistä?

    Meillä taaperon ja vauvan lelut mahtuvat kuuteen 14 litran kannelliseen muovilaatikkoon. Kahdessa laatikossa on enemmän tyhjää kuin täytettä, toisessa niistä on vauvan lelut, toisessa keittiötarvikkeet. Muut, täydemmät laatikot pitävät sisällään kategorioittain puujunaradan ja junia, dublo-legoja, kirjoja, pikkuautoja.  Lisäksi löytyy yksi potkuauto, taaperokärry ja ruohonleikkuri, autonkuljetusrekka ja paloauto (jotka ovat liian suuria muovilaatikkoon).  Siinäpä ne.  Meillä on ollut aiemmin myös vauvanukke ja vaunut sille sekä leikkikeittiö ja paljon muutakin lelua, josta taapero ei kuitenkaan ole hetkeä kauemmin jaksanut kiinnostua. Siksi olemme laittaneet ne kiertoon ja olleet hankkimatta mitään tilalle. Paitsi eilen kävimme ostamassa kirpputorilta kolmella eurolla hänelle palapelin. Se on ollut jo pidempään hankintalistalla ja ainakin se on nyt vuorokauden verran…

  • Downshifting,  Me,  Minimalismi,  Raha

    Tekeekö tämä elämästäni helpompaa?

    Olemme alkaneet aktiivisesti kysyä valintatilanteissa itseltämme, että “Tekeekö tämä elämästä helpompaa?” Tai yksinkertaisempaa, stressittömämpää, rennompaa, joka tapauksessa jotakin niistä elementeistä, jota tällä “projektilla” tavoittelemme.   Se on hullun yksinkertainen, mutta samalla todella toimiva keino ohjaamaan meitä haluamaamme suuntaan. Tuoreita elävän elämän esimerkkejä: – Laitan myyntiin viidellä eurolla vaaterekin, josta ensimmäinen ostajaehdokas kysyy, että kulkeutuisiko se naapurikaupunkiin.  Ensin ajattelen, että no mehän olemme menossa sinne suuntaan loppuviikosta, että samallahan se varmasti kulkeutuisi. Sitten mieleeni pompahtaa: “Tekeekö tämä elämästäni yksinkertaisempaa?” Totean, että ei. Osoitteen selvittäminen, tapaamisen ja aikataulun sopiminen, navigaattorin kanssa perille etsiminen, mahdolliset muutokset jommassa kummassa päässä hengästyttävät jo valmiiksi.  Tulen siihen tulokseen, että ennemmin vaikka lahjoitan rekin jollekulle, joka tulee sen…