minimalismi blogi
Me,  Mieli ja keho,  Minimalismi

Aionko konmarittaa alkoholin?

Minimalistinen elämäntapamme vie minua kohti niitä asioita, joita aidosti haluan elämältäni. Samalla luonnollisestikin karsiutuu pois asioita, joita en syystä tai toisesta enää halua, eivätkä ne asiat ole pelkästään tavaraa. 

Esimerkiksi oman vointini kuuntelu ja hyvinvointiani tukevat valinnat ovat nousseet ennen kokemattoman tärkeään rooliin. Tästä syystä tavaran, menojen ja palkkatyön määrä on vähentynyt radikaalisti elämässämme.

Ja tältä pohjalta myös ristiriitainen suhteeni alkoholiin ja suomalaiseen alkoholikulttuuriin on mietityttänyt minua jo pidempään.

Sillä toisaalta olen se, joka hyväntahtoisesti nauraa ihmisten kännisekoiluille, mutta joka toisaalta on hyvin kriittinen sallivalle alkoholikulttuurillemme, joka opettaa seuraavalle ja taas seuraavalle sukupolvelle, että humalajuominen ei ole paitsi ok, se on normaalia, ja vähän ehkä toivottavaakin. 

Ja mitä enemmän asiaa mietin, sitä vahvemmin kyseenalaistan. Ja mitä vähemmän juon, sitä kriittisemmäksi tulen omaa, jo valmiiksi olematonta, alkoholinkäyttöäni kohtaan.

Olen aiemmin halunnut opettaa lapsillemme, että alkoholia voi käyttää maltilla, siideri saunan jälkeen on normaalia, samoin lasi viiniä hyvän ruoan kanssa. 

Mutta olen vuosien mittaan tullut enemmän ja enemmän siihen pisteeseen, että haluan opettaa, että on myös normaalia, ettei saunan jälkeen ota sitä siideriä tai että ruoka on hyvää ilman alkoholiakin. 

Että alkoholi ei hoida mitään, kruunaa mitään tai ole palkinto mistään.

Sen lisäksi ylianalyyttinen mieleni ei sovi yhteen pienenkään alkoholimäärän kanssa. Ei myöskään tieto siitä, kuinka vähäinen määrä alkoholia riittää pilaamaan yöunen palauttavan vaikutuksen. 

Käytännössä siis, jos ottaisin yhdenkään saunasiiderin, kokisin epämääräistä pöhnää ja alkaisin analysoida oloani ja harmitella, että miksi otin yhtäkään. 

Ja seuraavana päivänä kaikenlainen särky, väsymys ja harmistus liittyisivät mielessäni siihen yhteen siideriin: 

Olisinpa ennemmin ollut vaarantamatta yöunieni laatua ja suonut täydet mahdollisuudet onnistuneelle seuraavalle päivälle!

Dramaattista tai ei, ajatuksessa piilee totuus. Ja kun aikoinaan aloin opiskella mindfulness-ohjaajaksi ja meditoida säännöllisesti, alkoi tämä epäkohta häiritä enemmän ja enemmän:

En halua riskeerata kehoni ja mieleni luonnollisia toimintamekanismeja, vaan sallia itselleni niin paljon hyvinvointia kuin suinkin.

Jos siis pieni määrä alkoholia vaikuttaa minuun noin voimakkaasti (vähintäänkin psykosomaattisesti), niin entäs sitten, jos juon itseni päihtyneeksi. 

A) En tykkää itsestäni, jos olen ottanut
Juu, on paljon hyviä muistoja, mutta myös noloja. Sellaista käytöstä, joka on arvojeni vastaista ja jonka en halua enää kuuluvan elämääni.

B) Juomisella on raastavan pitkät jäljet
Eli jos tunnen olossani muutokset jo yhden siiderin jälkeen sekä sen ottamisen yhteydessä että seuraavana päivänä, niin entäs sitten suurempien määrien. Puistattaa ajatellakin. Haluan keskittää resurssini tänä päivänä johonkin ihan muuhun kuin itse aiheutettuun sairastamiseen!

Arvostan siis seuraavalle sukupolvelle annettavaa päihdemallia, hyviä yöunia, elämän kirkasta kokemista ja seuraavan päivän energiaa niin paljon, että minusta tuntuu vahvemmin ja vahvemmin siltä, että alkoholi on jäämässä elämästäni pois kokonaan. 

Vaikka alkoholinkäyttöni on muuttunut koko ajan olemattomammaksi, niin viimeinen niitti näihin vuosien pohdintoihin oli jokin aika sitten, kun olin ulkona ja hyvin poikkeuksellisesti join itseni humalaan. 

Ja se harmitti saman tien, jo sen illan aikana. Harvinaistakin harvinaisempi vapaailta lapsista ja vielä ihan huippu-seurassa, ja koen, että alkoholi pilasi enemmän kuin antoi. Asetelma oli ikimuistoinen ilman sitäkin. 

Mutta. Ehkä tämä kokemus tarvittiin. Perus-morkkiksen sijaan tuntuu, että jotakin loksahti pysyvästi. Että pitkän ajan muhinut ristiriitainen suhteeni alkoholiin on tullut päätökseen ja jää pois kokonaan. En koe tarvetta tehdä suuria linjanvetoja, mutta tällä hetkellä tuntuu hyvin kaukaiselta, että hakisin enää ehdoin tahdoin sumuisuutta vointiini. 

Entäs sinä, minkälainen suhde sulla on alkoholiin? Entä mitä ajattelet suomalaisesta alkoholikulttuurista?

2 Comments

  • Pirkko

    Samaa mietin ja olen miettinyt paljon. Jääkylmä saunasiideri maistuu hyvältä, mutta kannattaako sen takia olla seuraavana päivänä väsynyt ja vähän huonovointinen?
    Alkoholin hyvä puoli on se, että siitä parhaimmillaan tulee kevyt ja iloinen olo. Huonoja puolia onkin pitkä lista. Yksi näkökulma, josta mielestäni puhutaan liian vähän on se, että pienikin jatkuva tissuttelu passivoi ja vie lopulta ilon elämästä vaikka muuta yritetään.
    Olen jo yli kuusikymppinen ja tiedän, että monet ikäisistäni naisista kilistelevät kuohuviini- ja viinilaseja tuon tuostakin. Samalla valitetaan väsymystä, paino-ongelmia, huonoja yöunia sekä muita vaivoja ja vastuksia. Nuoruuden unelmat on haudattu ja alistuttu siihen, että nyt on jo liian myöhäistä. Paljonko tähän kaikkeen vaikuttaa se, että alkoholia kuluu jatkuvasti, vaikka vähänkin kerrallaan?

    • Marjo

      Erittäin tärkeä näkökulma! Enemmän pitäisi nostaa keskusteluun tissuttelun (eikä pelkän humalajuomisen) aiheuttamia pidempikestoisia terveyshaittoja – sekä mielen että kehon terveyden kannalta. Se ei ole pelkkä seuraava päivä, jonka keho ja mieli tarvitsevat toipumiseen, vähäisenkin alkoholin käytön seuraamuksen voivat olla yllättävän suuret ja kauaskantoiset. Sen vuoksi noihin nuoruuden unelmiin tarttuminen olisi ehdottoman paljon suositeltavaa kuin toistuva kilisteleminen. Kiinnostavaa pohdintaa, kiitos tästä Pirkko!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *