onnellinen downshifting
Downshifting,  Me,  Raha,  Työ

Aikaa olla onnellinen

Meitä houkuttaa puolisoni Jarkon kanssa hypätä vauhdista. Kohtuullistaa, downshiftata, hidastaa, leppoistaa, yksinkertaistaa, miten sitä nyt ikinä haluaakaan kutsua.

Tai vielä enemmän kuin työn määrän vähentäminen, ajaa meitä halu olla kotona perheen kanssa, tehdä juttuja omaan tahtiin. Arvottaa aikaa enemmän kuin rahaa – eli käytännössä opetella tulemaan toimeen vähemmällä rahalla, mutta saada siitä hyvästä enemmän aikaa. Aikaa olla onnellinen. 

Luin jostain, että työelämä on oman ajan myymistä. Että olemme itse itsemme työnantajia, sillä päätämme itse kuinka suuren osan ajastamme myymme työelämälle ja mihin hintaan. 

Tätä ajatusta joutui vähän pureksimaan. Eli olen itse vastuussa siitä, minkälaiseksi elämäni muodostuu. Kuinka paljon ja minkälaista työtä teen. Tekeekö nykyinen yhtälö minut onnelliseksi.

Ja ei, nyt en puhu siitä, että työ on ihan kivaa, koska sitä moni työ on. Ja siksi sitä puurretaan, koska ei siinä ole isompaa valittamista. 

 

Mutta tekeekö se onnelliseksi? Onko se innostavaa, energisoivaa, flowta henkivää?

Hmm. Minun työni ei varmaankaan sitä varsinaisesti ole. Eikä Jarkonkaan. Ja älä käsitä väärin, meidän työpaikoissa ei ole mitään vikaa. Ne ovat oikein hyviä työpaikkoja, tarjoavat paljon vapautta, vastuuta ja mahdollisuuksia, vakaan toimeentulon. 

Kysymys onkin kokemuksesta ja se on subjektiivinen. Koenko valinneeni nykyisen tilanteeni vai ajautuneeni siihen? Koenko seuranneeni sydämeni ääntä, elämäni tehtävää, sitä mitä minun on määrä tehdä kokeakseni merkityksellisyyttä ja tullakseni mahdollisimman onnelliseksi? Koska eikö se ole jokaisen meidän elämän perusta, tulla niin onnelliseksi kuin voi. 

Mutta voiko se olla niin, että onni löytyy riittävissä määrin jostain muusta kuin työstä? Että ei haittaa, vaikkei työssä kokisi niin suurta antaumuksellisuutta, jos vapaa-ajalla kokee? Ehkä.

Mutta meidän kohdalla se ei tunnu ihan toimivan. Ei ainakaan niin, että työ haukkaa leijonanosan paljon rakastamastamme arjesta ja koemme, ettemme ehdi toteuttaa niitä meille todella merkityksellisiä asioita siinä määrin kuin haluamme. 

Mikä sitten tekee onnelliseksi?

Luonnollisestikaan tähän ei ole yleispätevää vastausta. Jokaisella meillä on oma kokemuksemme. Meillä on kuitenkin onneksi Jarkon kanssa sen verran vahva yhteinen arvomaailma, että pystymme listaamaan nopeasti asioita, joissa molemmat meistä kokevat onnea.

Lapset, parisuhde, luonto, sauna, liikunta, arki, kiireetön puuhailu minkä tahansa askareen parissa, käsillä tekeminen, uuden luominen. Ja sitten on molemmilla myös omat kallistuksensa, Jarkolla esimerkiksi kalastus ja oluen paneminen, minulla neulominen, lukeminen, asioiden jakaminen puhumalla tai kirjoittamalla. 

Mikä ratkaisuksi?

Elämä on kuluessaan valanut sen verran uskoa itseensä, että luotamme asioiden järjestyvän ilman meidän aktiivista päsmäröintiämmekin. Tai ainakin opettelemme luottamaan, yrityksen ja erehdyksen kautta. 

Project Hellelund onkin enemmän tutkimusmatka kuin vastaus kysymyksiin. Otamme selvää siitä, mitä meistä tulee isoina. Mitkä ovat juuri meidän onnen avaimet ja mitkä ovet niillä avaimilla avautuu. 

Se on kutkuttavan jännittävää ja inspiroivaa, se on jotain, mistä innostumme joka päivä. Ennen kaikkea se on  jotain muuta kuin paremman puutteessa, jotain muuta kuin ihan kivaa

Jos myös sinä olet kiinnostunut hidastamaan tahtia ja viettämään enemmän aikaa sinulle rakkaiden ihmisten ja puuhastelujen parissa, suosittelen inspiroitumaan Karin Liljan kirjasta “Vähempi parempi: 77 keinoa, jotka muuttavat elämäsi”. 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *