oravanpyora
Downshifting,  Mieli ja keho,  Raha,  Työ

5 syytä miksi hyppy oravanpyörästä ei ole mahdollista sinulle – ja 5 syytä miksi se onkin

Helppohan meidän on työskennellä niin vähän kuin mahdollista, kun on pieniä lapsia ja Kela-tuet.

Tällä verukkeella meidän on myös helppo perustella ympäristölle miksi työskentelemme niin vähän kuin mahdollista, onhan se yhteiskunnankin taholta tuettua. 

Ainoa juttu on se, että meillä ei ole suunnitelmissa nostaa työaikaa vaikka lapset kasvavat. Huolimatta siitä, että emme enää silloin saa yhteiskunnalta taloudellista vetoapua eikä valintamme ole enää yhtä helppo pureskella työelämän vinkkelistä.

Kysyin äsken Jarkolta, että uskotko, että tästä on enää paluuta 100%-työaikaan? Että luopuisimme yhteisestä ajasta ja kiireettömistä puuhasteluista saadaksemme enemmän rahaa ja kiivetäksemme urallamme?

"Vaikea uskoa", vastasi hän.

 

Ennemmin pienennämme menojamme entisestään. 

Ihmisiä kiinnostaa paljon se miksi elämme niin minimalistisesti ja miksi meitä ei kiinnosta (enää) titteleillä kilpailu. Samalla olemme saaneet kuulla sinänsä päteviä argumentteja siitä, miksi tämä ei jollekulle muulle olisi mahdollista. Niistä yleisimmät nostan tässä esille ja herättelen vähän toista näkökulmaa. 

(Koska eihän suunta ole ollut itsellenikään aina selvä – muistatte ehkä sen kirjoituksestani 7 ajatusta, jotka ovat ohjanneet minua harhaan.) 

1. Rahat on jo niin tiukassa nyt, ei tästä voi yksinkertaisesti enää vähentää, jollain ne laskutkin on maksettava.

Ensin voi lähteä pienestä. Mistä olisi helppo säästää? Netflix, Spotify, Storytel, lehtitilaukset, voiko niitä korvata ilmaisversioilla – katsoa vanhaa kunnon televisiota, kuunnella radiota ja käydä kirjastossa? 

Voiko kahvila- ja ravintolareissujen sijaan tehdä ruokaa itse, käydä piknikillä, ottaa roadtripille omat eväät?

Voiko ulkomaanmatkat siirtää kotimaahan?

Voiko hotellimajoituksen vaihtaa ystäväkyläilyyn, telttailuun, sohvasurffailuun?

Voisko innostua ostolakkoon? Myymään ylimääräistä tavaraa ja pistämään tuotot sivuun?

Tai leipoa itse leivät ja herkut, tehdä isoja ruoka-annoksia pakastimeen, harventaa ostoksilla käyntiä, kasvattaa omavaraisuus-astetta viljelemällä itse ruokaa.

(Valitse blogista avainsana säästäminen, jos haluat lisää vinkkejä.)

2. Jos vähennän tästä, niin kuka maksaa lainanlyhennyksen, vuokran, autolainan?

Nyt sukelletaankin sitten jo syvään päähän. On aika pysähtyä tarkastelemaan omia arvoja.

Mikä minulle on elämässä tärkeää? Mitä asioita haluan vaalia? Mikä tuo iloa ja onnellisuutta elämääni? Mikä sitä vie pois?

Jos työ on vain väline saada jotain “parempaa”, huolimatta siitä, että on jatkuvassa kilpajuoksussa ajan kanssa, on syytä tarkastella elämäänsä kokonaisvaltaisemmin.

Elänkö sellaista elämää, jota todella haluan elää?

Koska jos iloa tuottaa eniten kiireetön aika perheen kanssa, harrastukset, ystävät ja sukulaiset, kodin ja pihan laittaminen, lukeminen, käsityöt, mikä tahansa arkinen ilonlähde, mutta sille ei ole tarpeeksi aikaa, ovat prioriteetit vinksallaan. 

(Jos haluat lukea lisää siitä, miten voit tehdä arjessasi pieniäkin valintoja arvoja tukemaan, niin vinkkejä löydät kirjoituksistani “Mitkä ovat 5 kaikkein tärkeintä asiaa elämässäsi – ja mitä aiot tehdä niiden eteen tänään?” sekä “Tärkeintä juuri tänään”).

Jos nykyinen tai tavoittelemasi elintaso pistää sinut rehkimään hullunlailla ja vielä mahdollisesti työssä, josta et erityisesti pidä, avaa mielesi kysymykselle “Jos luovun jostain, mitä saan tilalle?”

Vastauksen ei tarvitse löytyä heti, mutta jo kysymyksen kysyminen saa jotain itämään.

Koska fakta on, että vaikka emme voisi tienata enempää, voimme aina kuluttaa vähemmän.

Maailmasta löytyy heitä, jotka elävät kokonaan tai osittain rahatalouden ulkopuolella. Niin äärimmäiseksi ei toki tarvi mennä, mutta se on hyvä esimerkki siitä, että muullakin tavoin voi elää. 

Itseään, perhettään ja hyvinvointiaan kuunnellen, raha toissijaisena. 

Tarvitsemmeko välttämättä autoa, venettä, kesämökkiä? Voisimmeko asua pienemmässä kodissa tai pienentää muuten asumismenojamme? 

Esimerkiksi me itse olemme myyneet omistusasuntomme, toisen automme ja myös kesämökkimme on juuri laitettu myyntiin. Valitsemaamme kotia (Hellelund) laitamme kuntoon tarkalla budjetilla ja asumiskustannukset minimoiden. Puntaroimme säännöllisesti hyötyjä auton omistamisen suhteen ja on paljon mahdollista, että siitä tulevaisuudessa luovumme kokonaan. Lisää meidän valinnoistamme kirjoituksessa “Mitä ilman voi sittenkin elää?” 

3. Työnantajani ei tule hyväksymään työajan lyhennystä.

Lähdetään ensin siitä, että oletko kysynyt? Aika moni ei ole, olettaa vain. 

Jos olet kysynyt, niin oletko sanonut perusteluksi oman hyvinvointisi? Että olet todennäköisesti jaksavampi, tuottoisampi ja motivoituneempi työntekijä, jos saat kunnolla aikaa palautua itselle mielekkäiden asioiden parissa. 

Ja jos tilanne on oikein akuutti, säästää työnantaja sievoiset summat sairauslomakorvauksissa, jos pidät ennemmin huolta itsestäsi omalla kustannuksella. 

Mutta jos työnantaja ei silti tule vastaan? Silloin on syytä miettiä, onko tämä työpaikka oikea valinta minulle. Jos se tuntuu vievän enemmän kuin antavan (pitkä työmatka, raskaat työajat, hankala työyhteisö, vaativa esimies, kiire, riittämättömyys, puutteellinen palautuminen), onko parempi vain lähteä.

4. Entä jos en saa uutta työtä? En voi jäädä tyhjän päälle. 

Olisiko mahdollista kerryttää tilille vähän puskuria? Esimerkiksi 3-6 kk:den palkkaa vastaava summa, jolloin et tuntisi olevan niin sidottu omaan työpaikkaasi?

(Jos raha-asioiden kuntoon laittaminen kiinnostaa, niin löydät vinkkejä kirjoituksestani Mitä tulee sisään ja mitä menee ulos – oman talouden tunnusluvut kaiken A ja O.)

Jos ei se ole mahdollista, niin kannattaa lähestyä asiaa menojen ja kulujen minimoimisen kannalta. Kun kiinteät kulut on riisuttu minimiin, voi niistä selvitä paremmin esimerkiksi työttömyyskorvauksella. 

Joka tapauksessa vahva suositukseni on valaa itseen uskoa siihen, että elämä kyllä kantaa. Tavalla tai toisella. Meille on tyypillistä niin hirveän kova tarve kontrolloida elämäämme ja eläkesäästöjämme, että emme uskalla tehdä liikkuja, jos meillä ei ole 100% varmaa suunnitelma B:tä.

Vaikka silti kontrollista irti päästettäessä ne parhaimmat jutut yleensä syntyy. Kun aivot saavat lepoa ja positiivisia virikkeitä, alkavat ne tuottaa luovia ratkaisuja ihan eri tasolla.

 

5. En tiedä, mitä tekisin ilman tätä työtä, tiedän vain, että tätä en halua. 

Tällöin on parasta järjestää lopputilin jälkeen kunnolla aidosti vapaata ja ohjelmoimatonta aikaa itselle. Siis mielellään ainakin muutama kuukausi (huom. puskuri).

Anna sitten itsesi täyttää päivät asioilla, jotka tuottavat sinulle iloa, olivat ne mitä hyvänsä. Lue, osallistu luennoille tai kursseille, juttele ihmisten kanssa. (Ja lisävinkkinä suosittelen osittaista tai kokonaista somepaastoa.)

Saatat löytää tai keksiä ratkaisuja, jotka eivät muuten olisi sinulle koskaan tulleet mieleen tai vastaasi tulee odottamaton tarjous tai idea, johon et olisi törmännyt ilman hyppyä tuntemattomaan.

Elämäsi voi muuttua parhaaksi ikinä, huolimatta siitä, ettei sinulla ole vielä hajuakaan mitä se käytännössä tarkoittaa.

 

Se selviää, kun uskallat päästää irti.  

Miten itse koet, että sinulla ja kenties puolisollasi on työ tai opiskelu balanssissa suhteessa vapaa-aikaan? Onko kaipuuta kiireettömämpään arkeen vai onko nykyinen kombinaatio just hyvä? 🙂

Lisäyksenä vielä, että tiedämme Jarkon kanssa molemmat myös sen, miltä tuntuu luopua omasta yrityksestään olosuhteiden pakosta ja samoin tiedämme sen, että siitäkin selviää.

Ja että parempaa olikin luvassa, huolimatta silloisesta epätoivosta. 

4 Comments

  • Hertta

    Voi hyvänen aika sentään miten huipun blogin mä just löysin, jes! Sä kirjoitat tosi hyvin ja ihan älyttämän mielenkiintoisista aiheista, joten mun someaika (valitettavasti) saattaa nyt ylittyä hetkeksi, kun on pakko selailla sun juttuja läpi. Tosi samankaltaisia ajatuksia ollut itsellänikin viime aikoina. 🙂

    • Marjo

      No hei sittenhän on ihan parasta, että tulit tänne! Musta on niin kivaa vaihtaa ajatuksia muiden samoja teemoja pyöritelleiden kanssa. Kiitos tuhannesti ihanasta palautteesta, se inspiroi mua kirjoittamaan taas, kun nyt on meinannut olla vähän suvantoa. 😅❤️

      • Hertta

        Kiva, jos palaute inspiroi <3 Mä oon sellainen, että inspiroidun ihan valtavasti ihmisten tarinoista, valinnoista ja elämäntarinoista ylipäätään. Ja parasta, jos samalla saa ideoita omaan elämään. Mielenkiintoista kuulla sinun töihin paluusta, kun itselläkin se on jossain vaiheessa taas ajankohtaista. Hyvä kuulla myös kokemuksia lyhennetystä työajasta. Tsemppiä töihin paluuseen! 🙂

        • Marjo

          Kiitos paljon ja näköjään ratkaisuja samantyyppiseen elämänvaiheeseen molemmat mietitään!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *