Ketäs nää tyypit oikein on?
Mun nimi on Marjo ja mulla on viis lasta, hullunrakas aviomies ja haave viettää niiden kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Tästä blogista voit lukea, kuinka me päätettiin kunnostaa purkukuntoinen hirsitalo, Hellelund, ja siinä sivussa leppoistaa arkeamme.
Raha-ahdistus ja metsän parantava voima
Lähdimme perjantaina reissuun tietämättä minne ja mitä tekemään. Pakkasimme varulta mukaan teltan ja makuupussit sekä farkut ja pyhätennarit. Vielä liikkeelle lähdettyämmekin haimme suuntaa ihan niin suurella haarukalla, ettei tietoa ollut onko suuntana etelä vai pohjoinen. Mutta maisemaa teki mieli vähän vaihtaa, kun kelikin oli kohdillaan ja esikoinen luvannut kaitsea villin koiranpennun. PS. Loma hänestä teki hyvää. 😂 Päätimme sitten lähteä etelää kohden sillä ajatuksella, että josko löytäisimme kivan telttapaikan ja jos telttailu ei puhuttele, niin olemme ainakin lähempänä Jarkon sukua Loimaalla, että tarvittaessa voimme jatkaa matkaa sukuloimaan. Seitsemisen kansallispuisto ja Kirkas-Soljasen leiripaikka. Helvetinjärvellä olimme vasta käyneet, joten valitsimme uudeksi tuttavuudeksi Seitsemisen kansallispuiston ja sieltä Kirkas-Soljasen, ihan vain koska kartan mukaan…
Ensimmäinen työviikko äitiysvapaan jälkeen
Vuosi ja kaksi kuukautta ehdin olla pois työmaalta ennen kuin tällä viikolla astelin takaisin sorvin ääreen vauvavuoden pehmentämine aivoineni. Ja ensimmäisenä päivänä tuntui, että en tajua mistään mitään. Ei edes sellainen pelkkä lomanjälkeinen Ö Aapisen laidassa, vaan ihan totaalinen miten hitto tää koko työterveyshuolto-järjestelmä toimii, mikä maa, mikä valuutta. Eikä tokikaan tilannetta helpottanut se, että poissaollessani meillä oli vaihtunut potilastietojärjestelmä tai että olin aiemmin tullut tilanteeseen, jossa kirjani on viikkojen päähän täytetty ja nyt se oli tyhjä. Öö siis pitääks mun nyt tehdä ite tälle jotain? Toisesta päivästä homma lähti onneksi sujumaan paremmin ja sitä helpotti ensimmäiset asiakaskontaktit. Okei, tämä tulee jostain syvempää, ihminen ihmiselle, tää sujuu. Huomasin myös olevani…
Minimalistin ihonhoitotuotteet
Kaupallinen yhteistyö Nelysian Muistat ehkä, että olen aiemmin ollut kosmetiikan suurkuluttaja? Ja että minimalismin myötä olen kyseenalaistanut purnukkamäärää niin kovasti, että päätin jopa kokeilla elämää ilman shampoota, saippuaa ja deodoranttia? Kun kirjoitin ihonhoitotuotteisiin liittyvää jutun siitä, kuinka nopeasti mainonta saa meidät kokemaan itsemme huonoiksi ja haluamaan ostaa tuotteita sen huonommuuden paikkaamiseksi, kirjoitti Nina Nelysianilta minulle, ettei hyvä ihonhoito tarkoita purkkimerta ja suurien rahasummien tuhlaamista, vaan muutaman toimivan täsmätuotteen. Ihoni lähtötilanne Kaiken tämän remontin, koronan ja lapsiperhehärdellin keskellä olen lopettanut meikkaamisen liki kokonaan ja koska aiemmin ihonhoito on liittynyt pitkälti meikin poistoon tai pohjustukseen, on sekin jäänyt pois. Ensin pärjäsin pitkään pelkällä vesipesulla, mutta kesän mittaan ihoni alkoi oireilla ja muodostaa…
Vihdoin! Tältä näyttää uusi kotimme
Vähän yli neljä kuukautta on nyt tehty tätä “pientä pintaremonttia” ja kuukausi asuttu sen keskellä. Tähän postaukseen laitan nähtäväksesi ennen, prosessissa ja jälkeen-kuvat julkisivusta, kylpyhuoneesta, saunasta ja tupakeittiöstä. Kiitos teille, jotka olette jaksaneet kysellä näiden kuvien perään ja pahoittelen, että on kestänyt! Lisää huoneita näytän tulevaisuudessa remontin edetessä. 😅 Julkisivu Ennen (kuva otettu 16.4.2020) Tässä kuvassa näet katon likaisuuden ja kunnon ennen kuin sitä alettiin kunnostaa. Katto vuoti parista kohtaan, rännit olivat korjauskelvottomat ja maaperä vetinen. Prosessissa (kuva otettu 15.5.2020) Katto pestiin, korjattiin, ruostesuojattiin ja maalattiin, sen jälkeen uusittiin räystäslaudat, rännit, päätykolmion reunalistat. Piiput pellitettiin ja hatutettiin, uudet lapetikkaat asennettiin. Teimme itse salaojituksen, asensimme rännikaivot, vaihdoimme räystäslaudat päätykolmioita lukuunottamatta (sinne ei…
Hirsiseinän pesu ja hirsien käsittely pellavaöljyllä
Useampi teistä on kysellyt matkan varrella, että mitä meinaamme tehdä näille hirsiseinille. Nyt seuraa kuvakavalkadi siitä, minkälaiseen lopputulokseen päädyimme ja minkälaisten vaiheiden kautta. Mehän olemme tehneet tätä remonttia pitkälti perinnerakentamisen hengessä ja museoviraston ohjeita kuunnellen. Jos olet jo kauemmin matkassamme kulkenut, ehkä muistatkin, että päätimme museotoimelta neuvoa kysyttyämme jättää hirret näkyviin ulkoseinissäkin, koska ne on olleet niin talon rakennusvaiheessakin. Hirsiähän on kuitenkin matkan varrella piilutettu ja sävyeroja löytyy muutenkin enemmän kuin tarkka sisustus-silmä puoliummessakaan kestää, mutta me ollaan päätetty, että talon ikä ja historia saa näkyä. Että siistitään, muttei peitetä. Hirsien pinnassa oli ikivanha liitumaali (talo on ainakin 120 vuotta vanha), jonka poispeseminen oli hemmetinmoinen urakka. Tottakai pölyinen maali lähti…
Kuinka 5. raskaus ja synnytys erosi aiemmista?
Tottakai jokainen raskaus ja synnytys on erilainen, mutta täytyy sanoa, että omalla kohdallani neljäs ja viides raskaus ovat poikenneet kuviosta hyvin vahvasti. Eivätkä missään nimessä samanlailla, sillä raskausajat niissä ovat olleet kaikkein kauimpana toisistaan. Nimittäin kolme ensimmäistä raskautta (olin raskausaikoina 19v., 23v. ja 27v.), eli tyttöjen raskaudet, olen voinut alussa vähän vaihdellen pahoin, jopa muutamia kertoja oksentanut, mutta alun jälkeen vointi on pääosin helpottanut. Kaikilla kolmella kerralla. Esikoisen synnytys käynnistettiin viikoilla 42+3, seuraavat käynnistyivät spontaanisti 41+1 ja 40+3. Synnytykset ovat olleet kestoiltaan 4,5h – 6h ja todellisia harjoitussupistuksia ei ole ollut, vaan ensimmäisestä kunnon supistuksesta on tiennyt, että tästä nämä nyt lähtee tihenemään. Sen vuoksi sanoinkin Jarkolle, kun neljäs lapsi…
Vauvan kanssa telttailemaan kylmiltään – mikä onnistui, missä parantamisen varaa?
Kylmä ja sateinen sää, vielä paketeissaan olevat varusteet, kokemattomat telttailijat, vieras paikka, koiranpentu ja neljä lasta ikähaarukalla 0-13v. Eihän tällä kombolla retkeily voi kuin onnistua vai mitä? 😅 Kyselin Hellelundin instagramissa samaa ja suurin osa teistä oli sitä mieltä, että “Sinne vaan, kyllä Siperia…”, mutta toki “Ei hele…”-vaihtoehdosta vakuuttuneitakin löytyi. 🙈 Sen verran meillä kuitenkin järkeä päästä löytyi, että vaihdoimme lähtötohinoissa valitsemamme järven Salamasta Helvetiksi, koska ensiksi mainitun säätiedot päivittyivät ilmoittaen pariksi seuraavaksi päiväksi rankkasateita. Ihan niin extremejä me ei haluttu olla, joten säätietojen perusteella valittiin kohteeksi Helvetinjärven kansallispuisto Pirkanmaalta. Lähdimme liikkeelle sateisesta Pietarsaaresta ja oli aika huikea ajaa kohti aurinkoista taivasta, kun taustapeilistä näkyi myrskyisän tumma pilvipeite. Olimme googlanneet…
Järjetön vauvavuosi – kuinka selvisimme hengissä?
Viides lapsemme täyttää huomenna vuoden. Kun alan summata kulunutta vuotta, henki meinaa salpaantua. Maraton-harjoittelu, kodin ja irtaimiston myynti, vuokrakodin etsintä, muutto, kakkosautosta luopuminen, 120-vuotiaan talon osto, sen järjettömän suuri pelastustyö, koronakevät eli kolmen lapsen kotikoulu ja yhden päiväkotipaikan irtisanominen, mökin ja irtaimiston myynti, vuokrakodin irtisanominen, uusi muutto, kaksi viikkoa ilman juoksevaa vettä, koiranpentu. Nämä siis siihen perus-intensiteetin päälle, mitä viisi-lapsisessa vauvaperheessä arjen voi olettaa olevan. 🙈 Maraton-harjoittelu Muutama viikko vauvan syntymän jälkeen aloimme varovasti, mutta hyvin päämäärätietoisesti ja tavoitteellisesti treenata maratonille. Innostus nousi kunnon kohenemisen myötä ja syksy-loppuvuosi treenasimme 5-6 kertaa viikossa. Jarkko juoksua, potkunyrkkeilyä, jääkiekkoa ja kuntosalia, itse juoksua/sauvakävelyä, kuntosalia, pilatesta ja lantionpohjatreeniä. Vaikka harjoittelimme kestävyysjuoksua, kävi Jarkko testaamassa…
Jos ihailen mieheni sixpackia, tekeekö se minusta pinnallisen?
Peittää harmaat hiukset, tasoittaa ihoa, korostaa vyötäröä, kohottaa povea, pyöristää peppua, tuo esiin lihakset. Me altistumme ohjeille siitä, miltä meidän kuuluisi näyttää tai miten ulkonäköämme tulisi muokata ihan kaikkialla. Treeniohjelmissa, vaatemainoksissa, kampaajalla, facebookin uutisvirrassa, kaverin kanssa jutellessa. Jos teemme näin tai ostamme tämän, olemme askeleen lähempänä… mitä? Onnea, hyväksyntää, arvostusta? Tiedämme kyllä järjellä, ettei homma toimi niin, mutta silti se houkuttaa. Olla “paras versio” itsestään. Mutta kun se paras versiohan on silti keksittyä höttöä. Ihmisten luomia kauneusihanteita. Eikö paras versio itsestä ole aito ja rehellinen minä, joka voi hyvin ja huolehtii itsestään ja terveydestään? Kun vauva syntyy tähän maailmaan, on hänellä väliä vain hoivaajan kehon tuomalla lämmöllä, pehmeydellä…
Päiväretkemme kuvina – kuinka stressitasot saadaan hetkessä sadasta nollaan
Okei, sanotaan se nyt ääneen, mä en oo hyvä lähtötilanteissa. Juu, kyllä siinä itse organisoinnissa, mutta en siinä, että koko ajan kaikki kyselee ja tekee asioita, joita ei pitäisi. Huolimatta siitä, että tämänpäiväiselle extempore-päiväretkellemme ei tarvittu mukaan kuin äkkiseltään leivotut pellilliset vauvan rieskaa ja teeleipiä (johon laitoin juustokuorrutteen, jottei tarvita erikseen muita päällisiä), kahvia, teetä, vettä ja mehua, niin melkoisen säätämisen kautta silti autoon pääseminen meni. Onko siellä shortsikeli? Missä vesipullo on? Ooksä pakannut mun puhelimen? Mä en oo vielä syönyt! Mä en oo vielä pukenut! Mä en oo vielä käynyt suihkussa! No missä vaiheessa mä oisin ehtinyt? Voltti ei oo vielä syönyt. Tuo yks karkas ulos, sillä ei oo…
