Ketäs nää tyypit oikein on?
Mun nimi on Marjo ja mulla on viis lasta, hullunrakas aviomies ja haave viettää niiden kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Tästä blogista voit lukea, kuinka me päätettiin kunnostaa purkukuntoinen hirsitalo, Hellelund, ja siinä sivussa leppoistaa arkeamme.
Viikko joka särki sydämemme
Suru, huoli, pelko, toivo, epätoivo. Ja se alkoi jo ennen maanantaista katoamista, katoamista, joka sai puoli kapunkia meidän avuksemme. Se alkoi, kun olimme ensin raataneet hullunlailla saadaksemme viikossa valmiiksi talviasuttavan kanalan. Aikataulu oli radikaali ja johtui vain ja ainoastaan siitä, että olimme lykänneet paskaa hommaa eli maalattian lapioimista viimeiseen asti ja sitten, kun sen aloitimme, olikin tosi kiire rakentaa kaikki kerralla valmiiksi. Viikkoa ennen kanojen saapumista tilanne oli vielä tämä. Lattia oli sentään lapioitu. 🙈 Lattiarungon saattaminen oikeaan korkoon ei ollut ihan yksinkertainen homma (taaskaan), kun huoneen etu- ja takaosan vällillä korkeusero oli liki 30 cm. Kanalan rungon, eristämisen ja levyttämisen lisäksi piti hommata ja asentaa ikkuna ja ovi, rakentaa…
Näin puolisoni reagoi, kun provosoin kaikin voimin
Tänä aamuna, kun minulla meni hermo epäjärjestykseen, huutaviin lapsiin, jumittaviin vaunuihin, jaloissa pyörivään jättikoiraan, unohdettuihin kenkiin rappusilla, you name it, aloin sadatella ja raivota universumille. Aloitin sen pihalla ja jatkoin sisällä. Jarkko pisti sadatteluni kuullessaan kanalan rakentamisen jäihin ja tuli sisälle raivaamaan. Sanomatta mitään. Kun olin ulkona saanut kuopuksen vaunuihin unille ja tulin sisälle, hymyili Jarkko minulle aseistariisuvasti, sillä me yleensä purkausteni jälkeen hyvin nopeasti nauramme niille, usein jopa sen purkauksen aikana. Ei tällä kertaa. Tällä kertaa olin niin kierroksissa, että pidin hermoni kireällä ja kysyin Jarkolta, että saanko luetella kaikki asiat, joita mä vihaan just nyt. (Kyllä, vihaan. Ei ollut kuulkaa mikään pikku-hermoromahdus. 😅) Jarkko sanoi, että anna tulla vaan.…
Miten meillä on muka varaa?
Toinen Kelan tuilla ja toinen työskentelee vain kolme päivää viikossa. On vääjäämättä selvää, että siinä ei rahoissa kylvetä. Silti me ollaan ostettu lyhyen ajan sisällä parin tonnin koira, tonnin telttavehkeet, parin tonnin motocross-pyörä ja kanalaankin hurahtaa tonni. Kysymys kuuluukin, millä rahalla? On totta, että meillä on arjessa ihan pirun vähän rahaa. Oma valinta. Me ollaan priorisoitu enemmän aikaa kuin omaisuutta ja se näkyy siinä, että ikään kuin ostamme rahalla aikaa. Tästä viikosta alkaen kasvaa yhteinen aikamme Jarkon kanssa kolmesta päivästä neljään per viikko ja siitä maksamme hurjasti kutistuneilla työtunneilla. Säästämme kaikessa missä voimme, jotta penni venyy välttämättömiin ostoksiin 7-henkiselle perheelle. Nämä edellä mainitut isommat ostot otetaan säästöistä. Säästöistä, joita pyrimme kartuttamaan…
Mieheni täydellinen yllätyslahja ja sen kalliit seuraamukset
Jarkko on vähän raukkakin ollessaan niin sinisilmäinen, ettei hän koskaan arvaa mitään yllätyksiä. Ihan huippu oli, kun kerran hääpäivänämme olin järjestänyt yllätykseksi yöpymisen samassa hotellihuoneessa, jossa olimme hääyönämme, eikä hän vielä huoneen ovellakaan tajunnut, että se on meitä varten varattu ja että olemme menossa sinne sisään. 😂🙈❤️ Olimme muutama viikko sitten sukujuhlissa, josta kotiin ajellessamme Jarkko alkoi puhua motocrossista, kuinka sitä olisi joskus hauska kokeilla. Tämä maininta oli tullut esille joskus aiemminkin, mutta jäänyt taka-alalle, kuten nytkin puheenaiheen vaihduttua. Tällä kertaa olin jo valmiiksi vähän miettinyt, mitä voisin keksiä Jarkolle lahjaksi hänen 31:nä syntymäpäivänään elokuun viimeisenä. Näiden Jarkon pohdintojen innoittamana laitoin sitten instagramissa kyselyä, että tietääkö joku voiko jossain vuokrata crossipyörää…
Toimittaja halusi tehdä meistä uuden lehtijutun
Muistatko, kun Pietarsaaren Sanomat kävi moikkaamassa meitä keväällä? Ilmeisesti toimittaja koki silloin sen verran vahvoja epäuskon tunteita kuullessaan suunnitelmistamme ja aikataulustamme, että hän otti nyt uudestaan yhteyttä kysyäkseen, että miten kävi. 😅 Yhteydenotosta seurasi uusi lehtijuttu otsakkeella “Miten kävi Hellelundin raksaurakassa? Kaupat – monen mielestä – purkukuntoisesta hirsitalosta tehtiin maaliskuussa, remonttirumba polkaistiin käyntiin heti huhtikuussa, jotta muuttovalmista olisi juhannukseksi”. Jutun voit lukea kokonaisuudessaan ilmaiseksi Pietarsaaren Sanomien sivuilta ja pääkuvaa klikkaamalla pääset selaamaan läpi kaikki jutun kuvat. Paljonhan tässä on jäljellä, mutta aika tavalla jo tehtykin – se tuli taas vahvasti mieleen valmista juttua silmäillessä.
Irtisanouduin hyvästä vakityöstä tyhjän päälle – järjetön ratkaisu?
Tänään se tapahtui. Ratkaisu, jota olen pohtinut toisaalta pitkään ja joka toisaalta syntyi nopeasti. Irtisanoin tänään vakituisen työsuhteeni työterveyshoitajana. Ilman suunnitelma B:tä. Miksi ihmeessä? Työterveyshuolto on kenttänä vahvasti lakien ja asetusten säätelemä. Jo se, että voin hyödyntää psykiatrista osaamistani vastaanottotyössä, edellyttää työn sovittamista Kela-luokituksiin. Sen tulisi olla ennaltaehkäisevää, työkykyä tukevaa tai työkykyä arvioivaa, mutta se ei saisi olla varsinaista hoitoa. Hankala ja veteen piirretty viiva, jota pitkin kulkeminen on ollut haastavaa kautta linjan. Sen lisäksi viihdyn yhteisöissä. Jos puhutaan sairaala-maailmasta, niin olen osasto-tyyppi, en poliklinikka. Sitä taustaa vasten on outoakin, että opiskelin sairaanhoitaja-tutkinnolla myöhemmin terkkariksi, jonka työ on pääsääntöisesti yksin tehtävää vastaanottoa. Mutta silloin minua puhutteli eniten mahdollisuus…
Ostolakko – Säästä rahaa, aikaa ja luontoa ja voi kokonaisvaltaisesti paremmin
Tuntuuko sinusta, että kukkarosi nyörit ovat liian löysällä ja kaapit täyttyvät tavaroista, joita et tarvitse tai joiden olemassaoloa et edes muista? Tuntuuko, että aikasi kuluu asioihin, joita et oikeasti pidä tärkeänä itsellesi? Teetkö työtä vain rahan vuoksi? Niinkin yksinkertainen asia kuin ostamisen vähentäminen voi muuttaa elämäsi suuntaa yllättävällä tavalla! Jos nämä teemat kiinnostavat sinua, niin tule juttelemaan niistä minun ja muiden samanhenkisten kanssa viiden kerran keskustelevalle kurssille Kokkolan seudun opistolle. Uskallan luvata inspiroitumista – ja että tulet säästämään 21 euron kurssimaksun takaisin! 😅 Kurssilla pohdimme mm. suhdettamme rahaan ja ostamiseen eri teemojen, käytännön vinkkien, kotitehtävien ja yhteisten keskusteluiden kautta. Näemmehän Länsipuiston koululla 9.9.? 😍
Vauva 12 kk ja vaippa pois?
Olen pyrkinyt aloittamaan pottaharjoittelun lasten kanssa aikaisin ja neljännen lapsen kanssa treenasimme päivittäin aktiivisesti puoli-vuotiaasta alkaen. Päivävaippa jäi kokonaan pois 1v 10 kk iästä ja kuivaa yövaippaa roikutimme mukana vielä vuoden sen jälkeen. Nyt kuopuksen kanssa pottaharjoittelu on ontunut verrattain tosi paljon. Potalla käynti on ollut hyvin satunnaista eikä sinne ole mitään tullut edes vahingossa. Ja ymmärtäähän sen. Tässä on ollut vähän muuta. 🙈 Nyt kuitenkin viime päivinä ikään kuin vahingossa vuoden vanha kuopuksemme on patsastellut sisällä ja pihalla ilman vaippaa ja housuja. Mikä on tarkoittanut erittäin aktiivista pottatreenailua…! 😅 Olin kuopuksen odotusaikana kovin kiinnostunut vauvan luonnollisesta vessahätäviestinnästä, mutta rahkeet ei yksinkertaisesti riittäneet vastasyntyneen vaipattomuuteen. Silti tässä on ollut vähän sama…
Maatila-unelmamme alkaa konkretisoitua
Elämän hidastaminen ja pieni oma farmi on ollut meidän unelmamme ja yhtäkkiä sen eteen on tapahtunut rytinällä. Kuvassa näkyvä tyyppi on yksi osa muutoksia. Valtavan remontin tuoreeltaan pyörittäneinä ajattelimme, että nyt jätämme kaiken ekstran pois ja mietimme kanojen hankkimista aikaisintaan ensi syksynä. Jotenkin sitten kuitenkin kävi niin, että viikonloppu oli niin virkistävä ja inspiroiva, että kun sunnuntai-aamuna tein pihahommia kirpeässä auringonpaisteessa ja katsoin, kun Jarkko, 1- ja 3-vuotiaat sekä villikohtauksen saanut koiranpentu leikkivät keskenään, ajattelin, että this is it. Tätä minä haluan. Seurata noiden hölmöilijöiden puuhailua niin paljon kuin suinkin. Ja samalla nousi inspiraatio, että entäs jos sen kanalan rakentaisi jo nyt ja hankkisi lisää elämää pihamaalle? Jarkolle juttelemaan ja hän…
10 keinoa olla enemmän läsnä arjessa
Mindfulnessin eli tietoisen läsnäolon hyödyt ovat kiistattomat ja näkyvät ehdottoman positiivisesti sekä ihmissuhteissamme että terveydessämme. Silti säännöllisen meditoinnin aloitus saattaa tuntua hankalalta tai vaihtoehtoisesti innostus lopahtaa lupaavan alun jälkeen. Keräsin tähän 10 vinkkiä, joilla läsnäoloa voi helposti lisätä omassa arjessaan ja samalla vahvistaa kokemusta elämästä siinä ainoassa hetkessä, jolloin meidän on mahdollista elää: nykyhetkessä. 1. Meditoi, edes vähän Säännöllinen (eli muodollinen) meditaatio on mindfulnessin harjoittamisen kulmakivi. Jos se tuntuu työläältä saada sovitettua omaan, arkeen, niin alenna vaatimuksia. Sen sijaan, että meditoisit 40 minuuttia viikon jokaisena päivänä, meditoi 10 minuuttia neljänä päivänä viikossa. Kirjoita vaikka Youtubeen hakusanaksi mindfulness meditation 10 minutes tai sama suomeksi. Ei ole niin väliä, minkä meditaation valitset, kunhan…
